Matoaka-pipo

Lettlopin jämistä neuloin Linka Neumanin Matoaka-pipon, minkä ohje löytyy Norjalaisia villapaitoja 2 -kirjasta.

Aikaisemmin neulotuista Lettlopi-puseroista ei jäänyt mitään suuria määriä jämiä. En myöskään enää syttynyt Lettlopin neulomiseenkaan, koska lanka minusta liikkuu huonosti puikoilla enkä ole – jos totta puhutaan – missään vaiheessa niin kovin ihastunut tähän lankaan. Siksi päätin neuloa jämät pipoksi sen sijaan, että tilaisin taas sitä lisää jotakin paitaa varten. Se on siis ollut tyylini, että ylijämälangat on pitänyt tuhota heti paikalla johonkin, mikä on tarvinnut aina lisälangan ostamista. Yhdenlainen itse aiheutettu oravanpyörä siis, millä olen oikeuttanut langan ostamista. 😉

Jämät pääsivät kyllä käyttöön, mutta pipo ei oikein ole minun tyylinen: ihan ok, kuviotkin kivat, mutta valkoinen väri häiritsee. Ei kuitenkaan niin paljon, että ilmeeni olisi sen vuoksi niin kärsivä, kun on. Sen sijaan kylmä merituuli sai kyynelehtimään. Lähes kaikki otetut kuvat olivatkin käyttökelvottomia, koska silmäni olivat niin vetiset ja punaiset, koska tuuli tuona päivän oikeasti tuntui ja lujaa.

Pipon värit ovat siis samoja, mitä oli Uunimiehen Hnetur-paidassa ja minun Hopissani: 1707, 0051, 1402 ja 9426.

Ajattelen olevani herkkä ihoinen, sillä se reagoi herkästi aina kaikkiin sisäisiin ja ulkoisiin ärsykkeisiin. Saan välillä melko herkästi kosketusnokkosihottumaakin, mutta siitä huolimatta tämä Lettlopista tehty pipo ei kutita. Ihme ja kumma.

Jaska-pipo

Vihdoin ja viimein sain neulottua Uunimiehelle lahjaksi hänen haluamansa Jaska-pipon.

Huh, tämän tekeminen otti lujille. Niin lujille, että en voi suositella tätä tämän joulun lahjavinkiksi kenellekään. Ainakin minulla otti lähes iäisyyden tuon kierretyn joustinneuleen tekeminen ohuella langalla kokonaisen pipon verran. Pitkä tekoaika näkyy pipossa, sillä siinä näyttää olevan kaikenlaista nukkaa. 😀 Se on siis pyörinyt mukanani lähes vuoden verran siellä sun täällä, koska kädet kipeytyivät, jos yritin tehdä tätä vähänkään pitempään ja aika puuduttavaa tämä oli mielen päällekin.

Mutta lopputulos on hyvä ja langan ansiosta myös aivan ihanan tuntoinen. Pipolankani on Regia Premium Silk, minkä ostin Nurjasta, mistä ostin myös pipon ohjeen. Minulle tämä pipo on vähän liian iso (sopivampi toki olisi, jos kääntäisin enemmän reunaa), mutta Uunimiehelle, joka ei kameran takaa suostu kuviin, sopiva.

Itselle neuloin Jaskan jo aikaisemmin, mutta muutin tuolloin päänlaen kavennuksia niin, että sain siihen sellaisen törrön pään päälle. 🙂 Miehelle piti kuitenkin tehdä ihan ohjeen mukaiset päättelyt, mutta ei hassumpi ole tämä normi-Jaskakaan. 😀

Huvila-pipo

Viime postauksessani hehkutin Leeni Hoimelan Urban Knit -neulekirjaa, mistä olin jo pipon ja huivin neulonutkin. Niiden kuvaaminen on jäänyt, koska vapaa-aika ja säät eivät ole kohdanneet. Nämäkin kuvat on otettu lumisateessa, kun kerrankin olimme – minä ja Uunimies – vapaalla yhtäaikaa eikä pilvisellä säällä valo riittänyt sisällä kuvaamiseen.

Mutta asiaan! Tämä pipo oli siis ensimmäinen neule tuosta ihanasta kirjasta eli simppeli oikein nurin -resoripipo Huvila nimeltään. Pipo ei vaan näytä helpolta, vaan oikeasti on myös sitä: taisin tehdä tämän yhden sunnuntain aikana.

Pipo neulottiin kahdella langalla yhtä aikaa. Minun lankani olivat Hjertegarnin Vidal Alpaca (väri 1012) ja Arwettan Tilia-mohairlanka (väri 360). Pipon väri on oikeasti syvempi, sellainen kirsikkaisempi, mutta ympäröivä lumi hohti niin kovin, että väri vähän laimeni.

Sään puolesta tällaiset pipot ovat just nyt parhaita! ♥ Ja näyttäähän se myös hyvältä. 🙂

Siisti solmupanta edestä ja takaa

Tänään siirrytään neulotusta pannasta ommeltuun solmupantaan.

Nämä ovat varmasti tulleet somesta tutuksi jo useammalle viime vuoden aikana.

Kaikki eivät kuitenkaan tunnu tietävän Kangas Keitaan kehittelemää keinoa, kuinka näitä voi ommella niin, että pannan päät yhdistävä keskisauma jää piiloon kuin tuubihuivissa ikään. Yllä kuvassa on siis ns. perinteisellä tyylillä tehty, jossa otsaa vasten tuleva sauma on jäänyt näkyviin. Itselläni tämäkin tapa toimii, mutta ilmeisti joillakin keskisauma saattaa ikävästi panta päässä livahtaa näkyville. Alla on taas kuva solmupannasta, missä keskisauma on puolestaan ommmeltu piiloon pannan sisälle. Näin ruma sauma on varmasti piilossa katseilta.

Minun kuvani ei tuo esille kovinkaan hyvin sauman piiloon jäämistä (olisi pitänyt käyttää jalustaa, jotta molemmat kädet olisivat olleet käytössä), mutta käyhän vilkasemassa Kangas Keitaan Solmupanta-ohje YouTubesta. 🙂

Pantojen lisäksi tein kesällä itselleni samaan settiin sopivan trikoopipon. Käytin hyväksi havaitsemaani Kangaskapinan Trikoopipo-kaavaa.

Näiden, kuten huomisen luukun sisällön, piti sopia syksyiseen anorakkiini, mutta se jäi ompelematta: syksyllä tuli hirmuinen ompelujumi, mikään ei sujunut, niin jätin sen odottamaan parempia aikoja. Se on kyllä leikattu valmiiksi, mutta keskittymistä ja rohkeutta pitää vielä kerätä…