Merinovillaiset

Tadaa! Tämän päivän luukussa on merinoisia asusteita, joita olen ommellut jämistä.

Tämä vinkki on sekä hyvä että ilmainen eli pdf-kaava pipoon ja tuubikauluriin löytyy Jujunan sivuilta täältä, klik. Lataaminen maksaa siis mitään ja hyvät tulee! 🙂 Kaavasivulta löytyy myös linkki kuvallisiin ompeluohjeisiin.

Pipoa voi pitää joko suorana pitemmän mallisena tai lyhentää reunaa kääntämällä.

Aina ei kuvien ottaminen oikein onnistu. Tässä viiton kameramiehelleni jotain jänis-asiaa ilmeisesti ja alempana hytkyn naurusta niin, että kuva tärähti. Mutta kyllähän ne nyt sen pääasian havainnollistaa. 🙂

Molempien settien merinot, mustat ja siniset, ovat Mereeniltä.

Viime vuonna joulukalenterissani oli kangasjämistä ommeltuja PuuhakasPajan tumppuja, joista yhdet sopivat samaan settiin nyt ommeltujen pipon ja kaulurin kanssa.

Nyt tumpuista voin käytön perusteella sanoa, että ovat hyvät: hippasen epäilin niiden toimivuutta, kun mieleeni tuli lapsuuden ajan lapaset, joista tuuli meni läpi jne. Mutta nämä ovat lämpimät ja mukavat lenkkeillessä, vaikka ne ovat tehty merinosta ja joustocollegesta.

Nämä siniset ovat olleet käytössäni aina loppusyksystä saakka ja tykkään kovasti. Erityisesti ihastuin tuohon kauluriin, mikä suojaa hyvin. Hyviä istuvia pipoja olen tehnyt neulomalla aikaisemmin monet kerrat, että siihen nähden pipomalli ei niin suuresti sykähdyttänyt suuntaan eikä toiseen. Mutta hyvä senkin kaava on. Ja onhan tämä hyvä vinkki jämien käyttöön sekä heille, jotka eivät neulo, niin merinopipon voi tehdä yhtä hyvin ommellenkin. Sopisi myös aloittelevan ompelijan työksi.

Baggy Hat

Tämä on helppoa helpompi ja nopea pipo eli PetiteKnitin Baggy Hat.

Näitä pipoja neuloin viime talvena useamman aina työviikon päätteeksi perjantai-illan terapiana: yhden pipon neuloi parissa tunnissa, niin kyllä helpotti ja nauratti työn raskasta raatajaa.

Olisin neulonut enemmänkin, mutta ehkä neljä pipo kuitenkin riittää. 😀

Lankana näissä kaikissa on fingering-vahvuinen lanka yhdessä lace-vahvuisen mohairlangan kanssa. Langat olivat ylijäämäkeriä muista neuleprojekteista.

Eniten olen syksyllä pitänyt mustaa pipoa (esim. vilahti aikaisemmin jo täällä, klik).

Tämän pipon harmikseni olen jo ehtinyt kadottaa, niin täytyy tehdä uusi. Onneksi työ on sellaista, että terapiaa aina tarvitaan ja mustaa lankaa löytyy aina sen verran, että yhden pipon tekee. 😉 No, ihan aikuisten oikeasti, tämähän on vain suora putki päälaen kavennuksilla, että ei sinällään suuri vaiva tehdä toinen. Koon 55-58 pipon neuloo vielä yhdestä kerästä kumpaakin lankaa eli ei rahallisestikaan kovinkaan suuri menestys. Enemmän harmittaa mustat nahkahanskani, mitkä katosivat yhdessä pipon kera. 🙁

Toiseksi eniten olen pitänyt tätä täysin harmaata, mikä on neulottu samoista langoista kuin Luotsi– huivini. Sekin on aikaisemmin vilahtanut päässäni tässä postauksessa täällä, klik.

Pipo ei ole kovinkaan paksu, koska se neulotaan isoilla puikoilla (ohjeessa on suositus 4,5 mm puikoille, minulla oli käsialani vuoksi 4 mm). Se on yksi syy, miksi valmistuukin niin nopeasti. Mutta ehdottomasti mukava syksyinen pipo ja uskoakseni voisi olla mukava itse tehty lahjakin, mikä vielä tuhoaa ylijääneitä yksinäisiä mohairkeriä. Että win-win kaikin puolin! 🙂

Matoaka-pipo

Lettlopin jämistä neuloin Linka Neumanin Matoaka-pipon, minkä ohje löytyy Norjalaisia villapaitoja 2 -kirjasta.

Aikaisemmin neulotuista Lettlopi-puseroista ei jäänyt mitään suuria määriä jämiä. En myöskään enää syttynyt Lettlopin neulomiseenkaan, koska lanka minusta liikkuu huonosti puikoilla enkä ole – jos totta puhutaan – missään vaiheessa niin kovin ihastunut tähän lankaan. Siksi päätin neuloa jämät pipoksi sen sijaan, että tilaisin taas sitä lisää jotakin paitaa varten. Se on siis ollut tyylini, että ylijämälangat on pitänyt tuhota heti paikalla johonkin, mikä on tarvinnut aina lisälangan ostamista. Yhdenlainen itse aiheutettu oravanpyörä siis, millä olen oikeuttanut langan ostamista. 😉

Jämät pääsivät kyllä käyttöön, mutta pipo ei oikein ole minun tyylinen: ihan ok, kuviotkin kivat, mutta valkoinen väri häiritsee. Ei kuitenkaan niin paljon, että ilmeeni olisi sen vuoksi niin kärsivä, kun on. Sen sijaan kylmä merituuli sai kyynelehtimään. Lähes kaikki otetut kuvat olivatkin käyttökelvottomia, koska silmäni olivat niin vetiset ja punaiset, koska tuuli tuona päivän oikeasti tuntui ja lujaa.

Pipon värit ovat siis samoja, mitä oli Uunimiehen Hnetur-paidassa ja minun Hopissani: 1707, 0051, 1402 ja 9426.

Ajattelen olevani herkkä ihoinen, sillä se reagoi herkästi aina kaikkiin sisäisiin ja ulkoisiin ärsykkeisiin. Saan välillä melko herkästi kosketusnokkosihottumaakin, mutta siitä huolimatta tämä Lettlopista tehty pipo ei kutita. Ihme ja kumma.

Jaska-pipo

Vihdoin ja viimein sain neulottua Uunimiehelle lahjaksi hänen haluamansa Jaska-pipon.

Huh, tämän tekeminen otti lujille. Niin lujille, että en voi suositella tätä tämän joulun lahjavinkiksi kenellekään. Ainakin minulla otti lähes iäisyyden tuon kierretyn joustinneuleen tekeminen ohuella langalla kokonaisen pipon verran. Pitkä tekoaika näkyy pipossa, sillä siinä näyttää olevan kaikenlaista nukkaa. 😀 Se on siis pyörinyt mukanani lähes vuoden verran siellä sun täällä, koska kädet kipeytyivät, jos yritin tehdä tätä vähänkään pitempään ja aika puuduttavaa tämä oli mielen päällekin.

Mutta lopputulos on hyvä ja langan ansiosta myös aivan ihanan tuntoinen. Pipolankani on Regia Premium Silk, minkä ostin Nurjasta, mistä ostin myös pipon ohjeen. Minulle tämä pipo on vähän liian iso (sopivampi toki olisi, jos kääntäisin enemmän reunaa), mutta Uunimiehelle, joka ei kameran takaa suostu kuviin, sopiva.

Itselle neuloin Jaskan jo aikaisemmin, mutta muutin tuolloin päänlaen kavennuksia niin, että sain siihen sellaisen törrön pään päälle. 🙂 Miehelle piti kuitenkin tehdä ihan ohjeen mukaiset päättelyt, mutta ei hassumpi ole tämä normi-Jaskakaan. 😀