Käsityövuosi 2023 aakkosin

Ensin ajattelin luopua vuosiaakkosten kirjoittamisesta, koska viime vuosi meni tasapainotellessa työn ja opintojen kanssa blogin jäädessä taka-alle. Muutin kuitenkin mieleni, kun luin kolmen viimeisen vuoden aakkospostaukset (mitkä löytyvät täältä 2020, 2021 ja 2022) . Niistä nousi niin kivat muistot ja fiilikset pintaan, joten taas mennään:

Applikointi oli yksi tämän vuoden uusi tekniikka ompeluun liittyen. Se oli yllättävän helppoa. Varsinkin kun seurasi muiden viisaampien neuvoja unohtaen omat sorvaukset. 🙂 Hyvät vinkit löytyy esimerkiksi HommaHuone-blogista: Applikaation lyhyt oppimäärä. Minun applikointi liittyi Frida Kahlo -teemaan eli teksti alla olevan tunikan etukappaleelle applikoitu ”Viva”-teksti ja selän puolelle ompelukoneella kirjottu mustaa mustalla -tyylillä kirjottu Frida itse.

Box Pleat Dress oli uusi mekkokaava, johon käytin itselleni myös uutta materiaalia, pestyä puuvilla. Mekkopostaus oli yksi vuoden luetuimmista ja Instagramissa kuva yksi tykätyimmistä.

Challenge eli haaste. Niistähän minä olen tykännyt ja moneen vuosien varrella osallistunut. Niin piti tehdä myös viime vuonna, mutta uuden vuoden taika raukesi opintojeni alkamiseen ja kevään sairastelukierteeseen. Nyt on tunne, että olkoot. Ainut haaste, mitä kaipaan on valokuvaukseen liittyvää Pieni Lintu -blogin MakroTex-haastetta, mikä loppui viime vuoden aikana. Tosin siihenkään en ollut enää aikoihin ottanut osaa kovinkaan aktiivisesti, mutta sen avulla kävin läpi ottamiani kuvia edes jollain tasolla. Sitä yritän nyt paikkailla helmikuun ajan Instagramin puolella ottamalla osaa Fat Mum Slim -blogin Photo a Day -haasteeseen.

Delicalized Bag on monikäyttöinen laukku, joita olen ommellut pienemmässä koossa lähes kolme: yksi on täysin valmis ja kaksi odottaa hihnaansa. Kolmeen päädyin siksi, että ensimmäinen oli canvas-kankaasta, mikä imaisee itseensä kaikki pölyt ja roskat. Kaapista löytyi mustaa keinonahkaa, joten tein uuden siistimmän mustan. Tarvitsin myös valkoisten tennareiden kaveriksi valkoisen laukun, joten näitä nyt on.

Erityinen vuosi 2023 oli siinä mielessä, että ompelin todella vähän ja silti minulla oli aina jotain päälle pantavaa. 😀 Huomasin, että vähemmälläkin pärjää, kun vaatekaapin osat sopivat toinen toisiinsa. Eli mustassa ja oman värikartan väreissä pidättäytyminen ylipäätään kannattaa. Näin minä koen, vaikka osa suhtautuukin värianalyyseihin skeptisesti. Mutta sekin on mielestäni ihan ok, että kukin tyylillään…

Fyysisyys käsitöiden suhteen yllätti viime vuonna opintojeni kautta. Esimerkiksi huovuttaminen oli todella rankkaa, ihan kuntoilusta kävi (toki siihen vaikuttaa, mitä teki ja minähän tunnetusti tähtään aina aika korkealle…). Fyysisyyden lisäksi keskittymiskyky on ollut koetuksella. Kovinkaan montaa työpajaviikkoa, missä uusia tekniikoita opetellaan, en ole vielä töiden vuoksi suorittanut, mutta ne harvat, mitä olen, ovat hyvin muistuttaneet minua, kuinka oppilaani joutuvat ponnistelemaan uuden äärellä. Muun muassa koruopintojen alussa en oikein ymmärtänyt kaikkea, mitä opettajani puhui. Että välillä on ollut tunteita, riittääkö pää ja/tai kunto… Onnistuminen on toki sitten ollut sitäkin mahtavampaa.

Glow-mekko oli yksi niistä harvoista ompeluista, mitä viime vuonna ompelin.

Huovuttamalla tein kesäkuun alussa itselleni kankaat uusia tallukoita eli tekstiilikenkiä varten. Onnistuin ostamaan itselleni Instagramin avulla sopivat, täysin uudet lestit, mikä oli minusta melkoinen ihme! Vuorikangas on vielä hieman kesken, minkä neulon itse ja huovutan pesukoneessa. Ja toki tarvitsen vielä reilusti tekoaikaa, koska kaava pitää ensin testata uusille lesteille sekä tehdä mahdolliset korjaukset kaavaan, minkä jälkeen voin vasta aloittaa varsinaisten kenkien tekemisen. Ajatuksissani on viimeistellä ne suutarin avulla, vaikka pohjien kiinni liimaamiseen löytyi hyvä vinkkivideo esimerkiksi täältä, klik.

Intarsia pyörönä -kurssille osallistuin kesän Neulefestareilla. Hauska tekniikka ja yhdenlaiset sukat ohjeineen on jo mielessä, kehitteellä. Kummastelin vain sitä, miksi tätä tekniikka niin harvoin missään näkee käytettävän. Onkohan se siinä, että nimestään huolimatta tässä tekniikassa pitää neuloa myös nurja kerroksia, vaikka pyörönä neulotaankin. Ehkäpä se ei monenkaan mielestä ole houkutteleva ajatus.

Jyväskylä. Opiskelin siellä aikoinaan erityisopettajaksi ja koen, että osa minusta jäi sinne. Käsityöopintojen myötä on ollut niin ihana palata sinne aika ajoin. Viime kesänä ihan liikutuin, kun kuulin pitkästä aikaa Harjun Iltasoiton. Voi huokaus. Vielä tosin aikataulut ovat olleet niin tiukat, koska koulupäivät ovat intensiivisiä ja pitkiä, etten ole ehtinyt oikein ketään tuttuja tapailla enkä tutuissa paikoissa vierailla. Onneksi opintoja on vielä jäljellä, joten eiköhän se vielä onnistu.

Korento neulomisseurana. ♥

Lenkit ja lusikkakorut tulivat syksyn aikana alustavasti tutuksi, kun opintoihini liittyi Kierrättäen koruiksi -opintoja. Materiaalina tutustuimme myös ns. pehmeisiin materiaaleihin (kuten mm. nahka), puu, metallilangat (punominen) ja muovi. Erityisesti innostuin lusikkakoruista, mitä olen menossa opiskelemaan ensi kuussa lisää: ensimmäisellä kerralla harjoittelin koruntekemistä alpakkalusikoista, niin nyt voin tehdä the korut hopeisista.

Misurina-paita sai kesällä kovasti kommentteja ohi- ja kanssakulkijoilta kauneudestaan. Neuloin sen uhkarohkeasti silkkilangoista, mitkä eivät ole ihan perinteisiä kuvioneulelankoja joustamattomuudessaan, mutta riskinotto - ainakin tällä kertaa – kannatti. Malli on suosikkisuunnittelijani Caitlin Hunterin ohje, mikä on ostettavissa ainakin Ravelrystä englanninkielellä.

Nappitaloon pääsin tutustumaan viime hiihtolomalla. Hullaannuin vallan ja ostin ihan kamalan paljon kaikenlaisista nauhaa ja nippeliä. Samalla reissulla tuli koettua Helsingin Käsityömessut Wanhassa Satamassa. Eli onnistunut reissu kaikin puolin!

Opinnot käsitöiden parissa jatkuvat tänä vuonna muun muassa neulemuotoilun parissa. Kyseisen kurssin tavoite on suunnitella ainakin yksi neule omin mitoin. Ajattelin suunnitella pirteän ja väljän kesäneuleen, minkä miehustaan tulee pitsiä. Neule neulotaan ylhäältä-alas saumattomasti ja raglanhihoista tulisi 3/4-mittaiset. Tavoittelen neuletta, minkä voi vetää mekon päälle / shortsien kaveriksi viileänä kesäiltana tai lämmikkeeksi sateen yllättäessä. Nähtäväksi jää, miten onnistun. Ihanan innostavaa joka tapauksessa.

Purkaminen ei sujunut viime vuoden aikana siinä määrin, mitä suunnittelin. Mutta onhan yksi tyhjää parempi!

Q-kuutamo. 🤭

Raijan olin nähnyt useammassa lehdessä aikaisemmin ymmärtämättä, kuinka vaikuttava tämä virkattu näköispatsas on. Tämän hämmentävän aidon näköisen, Liisa Hietasen virkkaamaan, Muru-koiraa ulkoiluttavan Raijan, näin kesällä Jyväskylän Taidemuseossa Uberhund – Taiteen kiehtovat koirat -näyttelyssä. Läheltä otettu kännykkäräpsyni ei tosin ole Raijalle eduksi. Huikea teos!

Syringa ja Serene, nämäkin viime vuoden tykätyimpiä ja luetuimpia.

Tuftaus ja tallukkaat olivat myös uusi tekniikoita minulle viime vuonna. Tallukkoista olen tehnyt postauksen, mutta tuftaus odottaa vielä vuoroaan, koska osa töistäni on vielä kesken. Sen verran voin jo nyt todeta, että yllätyin tuftauksen työläydestä, mutta myös tekniikan monipuolisuudesta.

Uunimies, rikostoverini niin myötä- kuin vastamäessä. ♥

Vuokko ja Veljenpaita olivat testineulontapuseroita Neuloosiskojen kirjaa varten. Puserot menivät Äiti Armaalle ja Isä Aurinkoiselle.

Weaving eli kudonta, erityisesti kokeileva kehyskudonta, mitä tein kesällä käsityöopintojeni vuoksi. Niistäkään en ole postaillut, koska en tiedä, mitä ajatella. Ehkä en oikein pitänyt lopputuloksista, mitä tein. Tai sitten tein niin paljon, että en tiedä, mistä päästä postausta aloitella. No, katsellaan, saanko ajatukseni kasaan niiden suhteen vai jäävätkö ne vain omaksi iloksi takan päälle pölyttymään…

X

Yksiväriset yksityiskohdat. Luetuimpien postausten joukossa oli ne postaukset, missä olin tehnyt mustaa mustalla -tyylillä yksityiskohtia. Niitä olivat jo aikaisemmin applikointi-kohdassa esitelty tunika sekä Delicalized-laukku. Eniten huomiotanne sai kuitenkin mustat silityskalvopallot Ommellisen Sporttihupparin miehustassa.

Zen. Mielenrauhaa ja rakkautta, tasapainoa ja jännitystä, arkista aherrusta ja väliin joskus juhlan tunnetta. Sitä sinulle ja minulle, kaikille meille. ♥

Launoset

Tammikuun puolessa välissä aloitin kahden viikonlopun kestävän Tallukkaat-kurssin. Tavoitteenani oli kurssin aikana tutustua tallukkaiden tekoon hyödyntämällä jo kaapista löytyviä materiaaleja. Ajatukseni oli siis, että myöhemmin voisin satsata, kun olen ensin testannut, tuleeko tästä mitään vai jopa jotain…

Tallukkaat ovat alun perin pula-ajan korvikekengät ja ne on valmistettu tekstiileistä, mitä kotoa sattui löytymään. Sillä periaatteella myös minä siis lähdin kurssille. Päätin tehdä näistä testiversioista sisäkengät, koska minulla ei ollut sopivaa villakangasta ulkovuoreksi.

Ulkovuoreksi leikkelin ompelemani vakosamettitakin. Se oli jäänyt käyttämättä, koska en päässyt irti kammostani, että nepparit lentävät kesken kaiken irti. Näin siis kävi, kun ne itse kiinnitin, että ensimmäisellä sovituskerralla ne ropisi lattialle. Ihan hirveä tunne! Uunimiehen voimilla uudet nepparit puristettiin takaisin takkiin, mutta silti se kamala tunne tuli aina mieleen takin nähdessäni, joten nyt tuo turha kaapintäyte sai uuden, pelottamattoman, elämän.

Sisävuoreen käytin vanhan puuvillaisen viiksijemman ja välivuoreksi leikkasin kulahtaneen neulostunikan. Välivuoreksi lisäsin myös laukkuhuopaa, mitä jemmoistani löysin. Se myös antoi hyvän tuen esimerkiksi sirkkareikärivistölle.

Tallukkaat onnistuivat monilta osin oikein hyvin, vaikka – jälleen kerran – sairastuin. Siitä johtuen en osallistunut viimeiseen kurssiviikonloppuun vaan sen sijaan itsekseni koneompelin päälliompeleet, käsinompelin kärjet kiinni, kiinnitin sirkkarenkaat (Uunimiehen avustuksella tietenkin 😀 ), ompelin iltit sekä tein viimeiset sovitukset, minkä jälkeen pystyin ompelemaan niin väli- kuin ulkopohjat kenkiin.

Melko paljon jouduin siis omatoimisesti opiskelemaan, mutta onneksi en ihan kaikkea. Esimerkiksi ensimmäisen kurssiviikonlopun aikana opettajan avustuksella kaava hiottiin niin hyvin jalkaani ja valitsemiini lesteihin sopivaksi, että kotona viimeisessä sovituksessa jouduin hieman vain pohjia pienentämään. En ehkä ilman apua olisi ymmärtänyt myös kengän eri vuoriosioiden kasaamista, vaikka tein ne vähän oman pään mukaan jo opettajan ohjauksessa. Ohjeesta poikkesin mm. siksi, että sisäkenkiin ei tarvinnut paksua välivuorta ja laukkuhuovan vuoksi muun kovikekankaan käyttö ei ollut tarpeen.

Pohjiin en ommellut kantalappua sisäkäyttöisyyden vuoksi. Niistä tuli siistit, mutta kovin liukastahan tuollainen huopa on. Mietin vielä, saisinko siististi tuohon päälle ommeltua nahkalaput. Muuten näitä ei kyllä uskalla esim. portaikossa käyttää.

Koska en tehnyt näitä villakankaasta, tein iltit myös omalla tavalla. Kirjailin niihin koneella koristetekstit, ettei liian totiseksi menisi. 🙂

Uunimies sai idean, että näihin sopisi punaiset nauhat. Totta! Punaisen sopivuus oli käynyt minunkin mielessä, mutta nauhoja en ollut ajatellut. Nauhojen sijaan olin hänen tietämättään jo kirjaillut välipohjiin kokomerkinnät punaisella eli punaiset nauhat sopivat kokonaisuuteen enemmän kuin hyvin. Great minds think alike, vai miten se nyt meni. ♥

Kovin söpöthän näistä tuli, vaikka kangasvalintani ovat sysihuonot. Ajattelin näitä mökille sisäkengiksi, niin miettikää näiden materiaalien, sametti ja huopa, käytännöllisyyttä niissä olosuhteissa. Itse ajattelisin, että näistä saattaa olla jo muutaman minuutin käytön jälkeen söpöys kaukana, kun ovat keränneet mm. kaiken puunpölyn itseensä. Sellainen tunne tuli sen perusteella, kun muutaman kerran tässä kotosalla näitä testasin. Ehkä aina ei siis kannattaisi yrittää tehdä siitä, mitä kaapissa valmiina on. 😉

Tallukkaat olisi voinut tehdä tavallisella kärjellä, mutta halusin nyt testata, millaista on tehdä tällaiset kippurakärkiset. Lisäksi ihastuin heti näihin lesteihin, kun ne näin: näin heti, että ne ovat minulle sopivat, vaikkei minulla kenkien tekemisestä mitään aikaisempaa kokemusta olekaan.

Ja näin kävi, ne olivat sopivat. Hieman jouduin pienentämään tallukaskaavaa koossa 37, jotta se istuisi paremmin kapeaan jalkaterääni ja pieniin nilkkoihini sekä olisi yksi yhteen lestin kanssa.

Launoset-tallukkaat oli kuitenkin varsin onnistunut kässäprojekti vastoinkäymisistä huolimatta. Tallukkaat nimesin siis lainalestien mukaan, sillä niissä molemmissa lukee koukeroisella kaunokirjoituksella Launonen. Harmillisesti ne piti kurssin loputtua palauttaa, vaikka ne olisivat niin sopivat ja kauniin patinoituneet. Lisäksi minulla olisi intoa tehdä vielä ainakin yhdet, priimat villaiset, tämän testiparin jälkeen.

Niin kauniit, eikö vain? ♥

Make Nine ja moni muu

Haastehamsterina olen jälleen miettinyt, mitä sitä tänä vuonna kässäilisi. Viime vuonna bingoiluni ei ihan kaikilta osin onnistuneet, koska korona ja kaikki muut tuhannet eri flunssataudit, mutta ei sen niin väliä – tärkeintä on matka, ei päämäärää! Mutta tavoitteita pitää kuitenkin asettaa, jotta sille matkalle tulee lähdettyä. 🙂

Make Nine

Vuoden tauon jälkeen asetin itselleni yhdeksän ompelutavoitetta Make Nine -tyyliin, mikä on tuttu haaste monelle erityisesti Instagramista. Kuvakollaasi tavoitteistani on vielä tekemättä. Sen sijaan listasin sekalaiset tavoitteeni:

  1. Taru-takkikaava / PuuhakasPaja: vaikuttaa tarpeeksi simppeliltä takkikaavalta, kun en ole takkeja juurikaan ommellut. Siinä on myös vetoketju, niin tulee samalla harjoiteltua sitäkin.
  2. The Dress Shirt / Merchant and Mills : kerran kokeillut ja todennut, että pääntietä pitäisi hieman viilata. Nyt sen teen, jotta kaava ei jää yhden tempun poniksi. Haluasin tehdä tämän harmaasta pellavasta.
  3. Phoenix-pusero / Hey June Handmade : on pyörinyt mielen päällä vuosi kaudet monenlaisena versiona, niin laitan tavoitteekseni toteuttaa monista haaveistani edes yhden.
  4. Ulla Sport -rintaliivit / Make Bra: huh, tämän liivikaavan materiaalipaketti on ollut kaapin täytteenä niin pitkään, etten edes muista. Liivien ompelu tuntuu vain niin kovalta haasteelta, että en uskalla edes kokeilla. Mutta niinhän ne eivät valmistu ikinä eikä taidot – varmuus ja rohkeuskaan – lisäänny.
  5. Sadie-tunika / Style Arc: kesää varten olisi kiva. Tätä varten olen jemmannut nättiä fuksian väristä struktuuriviskoosia.
  6. Mula-housut / Tauko (No. 5): housujen ompelu on yksi haave. Näistä kesähousuista voisin aloittaa, koska ne kiehtovat jollakin kummallisella tavalla. Siitäkin huolimatta, että housujen lahkeet auki olleessaan muistuttavat minua lapsuuden traumasta, housuhameesta. 😀
  7. Pulmu-hame / Named Clothing: haavehame niin mitaltaan kuin malliltaan ! ♥
  8. Kalle-pusero / Closet Core Patterns: koska kaipaan joustavien vaatteiden rinnalle myös jotain ns. parempaa seppälää… 😉
  9. Tallukkaat: olin jo aikeissa ostaa Kepsut-verkkokurssin, kun huomasin, että Opistomme tarjontaan oli tullut Tallukkaat-kurssi tammikuulle. Kepsut ja tallukkaat eivät tokikaan ole sama asia, mutta lähiopetus vei tällä kertaa voiton. Viime viikonloppuna aloitimme ja ensi viikonloppuna vielä jatkamme. Tässä postauksessa jo fiilistelykuvia keskeneräisistä sisäkengistäni.

Bingot

Viime vuoden tyyliin aion osallistua FaceBookissa Elina Wikstömin valmiiksi suunnitelmiin ruudukoihin eli Neulebingo 2023 ja Ompelubingo 2023. Viime vuonna osallistuin edellä mainittujen lisäksi Hommahuoneen neule- ja ompelubingoihin, mitkä olivatkin ainoat, mitkä sain tehtyä kokonaan. Luonnollisesti suunnitelmat minulla oli alussa kaikkein bingojen suhteen kovat, mutta toteutus oli sitten vähän toista. 😀

Bingojen etenemisen kirjaan FaceBookin bingoryhmien lisäksi Instagram-tilini kohokohtiin eli tänne, klik, siis.

Sukkalaatikko ja epäkerät

Tavoitteeni ovat näin alkuvuodesta melko maltilliset tänä vuonna, koska en ota enää huomioon esimerkiksi sitä ompelua, mikä on jo rutiinin omaista, kuten esimerkiksi tavanomaisten tunikoiden ja t-paitojen ompelua. Neulonnan suhteen puolestaan kaikkia tavoitteita ei voi vielä kertoa, koska osa liittyy salaisiin testineulontoihin.

Saattaa kuitenkin olla, että tässä vuoden edetessä, matkan varrella, innostun vielä hamstraamaan haasteita lisää. Ainakin Sukkalaatikko-haasteeseen tekisi mieli osallistua, mutta nyt jo tiedän, ettei meidän perheessä ole tarvetta sukkatusinalle. Tammikuun teemana oli kuitenkin neuloa sukat omista jemmalangoista, mikä on mielestäni hyvä idea. En kuitenkaan taida enää tälle kuulle ehtiä sitä ajatusta toteuttamaan, mutta onhan noita kuukausia vielä tässä vuodessa jäljellä, että vielä ehtii…

Toinen haaste, mikä kiehtoo, on Hommahuoneen EPÄKERÄKAL. Epäkerä on siis yksittäinen lankakerä, mikä on tullut ostettua syystä ja toisesta, mutta se ei sitten löydä paikkaansa eikä ohjettansa. Tässä haasteessa on siis tarkoitus ottaa nuo aarteet syyniin ja miettiä, mitä niillä voisi tehdä yksin tai yhdessä toisten epäkerien kanssa.

Että näillä reissueväillä nyt mennään, ja toivotaan, että matka olisi säkenöivän inspiroiva sekä huolella hurmaava, vastoin- ja myötäkäymisillä opettava ja loppujen lopuksi kotiin paluutta huokaisten juhlistava eli Hyvää matkaa! Pidetään hauskaa! 😀