Maaliskuu

Viime viikolla lomaillessa osallistuin pitkästä aikaa Instagramissa australialaiseen Fat Mum Slim -valokuvahaasteeseen, mikä sisältää valmiin valokuvausteeman kuukauden kullekin päivälle.

maaritse_fms_peep_maaliskuu_makrotex
Day 9. Peep

Tällä kertaa osallistuin vain reilun viikon, hiihtoloman ajan (joista tässä postauksessa kollaasin lisäksi eniten ♥ saaneet), mutta vuosina 2016-17 otin kuvia useampana perikkäisenä kuukautena. Tavoitteenani tuolloin oli ottaa kuva päivässä kokonaisen vuoden ajan.

maaritse_makrotex_maaliskuu_fms_silence
Day 6. Silent

Ihan kunnianhimoisessa tavoitteessani, 365 erilaista kuvaa -projektissani, en kuitenkaan onnistunut. Yksi syy epäonnistumiseen oli silloisen kännykkäni onneton kamera, joten kuva olisi pitänyt ottaa aina järkkärillä. Nyt jälkiviisaana voin todeta, että se oli ihan kuolleena syntynyt ajatus, mutta olin projektin alussa kovin innostunut ja siksi myös turhan optimistinen.

maaritse_makrotex_maaliskuu_fms_different
Day 8. Different

Viimeisen fms-haastekuvan otin viime syksynä, minkä jälkeen se on käynyt mielessä useasti, sillä epäonnistumisesta huolimatta, kokemus oli hieno. Esimerkiksi oli mielenkiintoista seurata, kuinka kukin ympäri maailmaa eri teeman toteutti: kuinka samalla tai eri tavalla ihmiset voivatkaan asioita tulkita eri kulttuureista lähtöisin.

maaritse_maaliskuu_fms_different_makrotex
11. Iconic

Hiihtoloman alkaessa haaste tuli jälleen mieleeni: loma oli edessä ja uudessa puhelimassa olisi kohtalainen kamerakin. Loppujen lopuksi järkkäri ei kuitenkaan ihan jouten saanut olla, joten osa kuvista on otettu järkkärillä ja osa kännykällä.

maaritse_hiihtolomakollaasi_makrotex_maaliskuu
Hiihtoloma 2018

Kännykkä ehdottomasti helpotti, koska se on mukana kaikkialla eikä kuvia tarvinnut erikseen siirtää puhelimeen Instagramiin laittoa varten. Mutta ihan ongelmatonta ei tämäkään ollut, sillä kännykkäkuvista tuli herkästi latteita ja epätarkkoja: kuvien yleisilme oli usein joko liian terävä tai pehmeä, mikä söi kuvan syvyyttä ja sielukkuutta.

maaritse_maaliskuu_makrotex_fms_beginswithb
Day 7. Begins with B (brisk, beach, blue)

Harmittelin myös sitä, että muutamat kännykkäkuvat näyttivät Instagramissa hyvältä, mutta blogiin siirtäessä ne muuttuivat pikselimössöksi. Siirtäessä myös monet Instagramissa tehdyt kuvanmuokkaukset heikensivät kuvaa, vaikka puhelimessa kuva näytti juuri niiden ansiosta tarkemmalta. Siitä tuli vähän epävarma olo, että miltäköhän ne nyt loppujen lopuksi muille näyttävät ja muuttuuko näkymä kovin eri laitteelta katsoessa…

IMG_20180303_133243_233.jpg

Viikon mittaisen kokeiluni jälkeen olen sitä mieltä, ettei ole järkkärin voittanutta, mutta puhelimen kamera on kyllä kiva lisä. Lomakuvistakin olisi moni jäänyt muuten ottamatta. Eikö se niin mennyt, että huono kuva on aina parempi kuin ottamatta jätetty? 😉


Nämä maaliskuun kuvat liittyvät niin Pieni Lintu -blogin MakroTex-valokuvahaasteeseen kuin Kahden talon väkeä -blogin teemapostaushaasteeseen. Molemmat ovat kivoja haasteita, tutustumisen arvoisia!

Klik, klik!

Talvivärit

Kävin lähes kymmenen vuotta sitten värianalyysissä, minkä mukaan olen talvi eli minulle sopivat juuri tämän hetkisen vuodenajan puhtaat, kylmät sekä huurteiset värit. Värianalyysi yllätti, koska olin luullut mustan sopivan vain harvoille ja valituille, mitä itse en haalean vaaleana olisi.

Vaaleudestani johtuen, olinkin luullut ruskean olevan minulle mustaa parempi väri. Se oli siis väärä luulo, koska kaikki lämpimät sävyt saavat minut näyttämään sairaanoloisen keltaiselta tai muuten vain huonovointiselta. Ruskeat, keltaiset sekä oranssit sävyt eivät siis ole minun juttu kylmää sitruunankeltaista lukuunottamatta.

maaritse_talvivarit_varikartta

Analyysissä käynnin jälkeen jätin kaikki lämpimät sävyt kauppaan enkä enää varonut mustan käyttöä lähellä kasvojakaan. En kuitenkaan ole kulkenut kaupoilla värikartta mukana, vaan luottaen omaan silmääni, että erotan lämpimät ja kylmät sävyt toisistaan. Mutta! Välillä kauppojen valot sotkevat väritutkani tietokoneennäytöstä puhumattakaan, mikä vaikuttaa eritoten kangasostoihin.

Huteja on siis tullut ja siksi olen päättänyt, etten esimerkiksi netistä enää osta mitään, mikä vähänkään viittaa oranssiin tai edes keltaiseen, sillä siitäkin juuri oikean sävyn löytäminen tuntuu olevan mahdotonta. Noihin väreihin liittyen nämä kaksi hutia (perhostrikoon pohjaväri on oikeasti kuvaa kellertevämpi) ovat toisaalta melko helppoja ottaa käyttöön, koska molemmissa on mustaa, joten ajattelin kuositella sellaisen yläosan, jossa jonkin mallinen musta kaistale tulisi lähimmäksi kasvoja heikentäen väärien värien heijasteita.

maaritse_talvivarit_sorgenmantel

Näistä ruusuista puolestaan en ole varma sopivatko ne minulle vai eivät: vaaleamman pohja taitaa olla liian kirkas ja tummemman kukat väärän väriset, jolloin kankaan yleisilme muuttuu kokonaan. Näiden yhdistäminen johonkin minulle sopivampaan väriin ei ajatuksena jostain syystä nyt sytytä, joten taidan etäännyttää ne kasvoista kauemmaksi tekemällä niistä leggingsit.

maaritse_talvivarit_babushkaroses

Vaikeimmat hutiostokseni ovat nämä lintutrikoot, jotka ovat niin pois oikeasta, etten kykene tekemään näistä oikein mitään. Voisi ajatella, että niitähän voisi käyttää johonkin kaavakokeiluun.

maaritse_talvivarit_sielulintu_sininen

Sitä kokeilinkin jo yhden hudin kohdalla ja lopputulos on se, että nyt minulla on sievä lämpimän violetin värinen pusero, jota en kykene pitämään edes yöpaitana. 🙂

maaritse_talvivarit_marokkotrikoo

Vuosien saatossa tietoisuus omista väristä on tehnyt minusta siis hyvin rantun värien käyttäjän ja värinatsismismiani on entuudestaan lisännyt pari vuotta siten puhjennut monikemikaaliyliherkkyys, minkä vuoksi en voi enää värjätä hiuksiani tummaksi, lähes mustaksi, kuten tapanani oli. Tumma hiusväri heikensi väärien värien vaikutusta, mutta nyt en tosiaan voi enää edes peitellä harmaantumistanikaan. Hiusvärini onkin tällä hetkellä täysi kaaos, sillä se yhdistelmä niin omaa ruskeata kuin harmaata sekä latvoissa olevia mustia värijämiä, jotka eivät sitkeistä yrityksistä huolimatta lähteneet, vaan haalistuivat vain kuparin väriseksi.

maaritse_talvivarit_omakuvaVärillä on siis entistä enemmän väliä, ja onneksi omiakin värejä kangaskaapistani löytyy. Aika paljonkin…  😀

maaritse_talvivarit_kangaspino

Oletko sinä käynyt värianalyyissa tai kokemuksen kautta oppinut omat värisi? Vai onko värillä edes sinulle niin väliä? 


Tällä postauksella osallistun Kahden talon väkeä -blogin teemapostaushaasteeseen, jossa tämän viikon teemana on talvi. Käyhän kurkkaamassa, mistä siinä on kyse! 

Alku

Koska viime vuonna osallistuessani Vuosi väriterapiaa -haasteeseen opin suunnitelmallisuuden tärkeyden, valmistauduin tämän vuoden alkuun erinäisellä kasalla kalentereita ja vihkoja.

Jo syksyllä hankin seinäkalenteriksimme Virkkurin kuosikalenterin, koska se sopii erinomaisesti kotimme tyyliin. Lisäksi se ei koskaan kokonaan vanhene, koska siinä on jokaiselle kuukaudelle oma kirjovirkkauskuosi. Olisikin mahtava tehdä jokainen niistä! Mutta voihan realismi sentään, jospa edes yhden saisin vuoden aikana aikaiseksi…

teemapostaushaaste_alku_virkkurin_vuosikalenteri_maaritse

Alunperin omaksi kalenteriksi, niin bloggaamiseen kuin muuhunkin, ostin TN:n eli Traveler`s Notebook:n, koska viime vuotinen, mustavalkoinen Bloggaajan kalenteri jäi lähes kokonaan käyttämättä. Se ei toiminnut minulla lainkaan. TN ei siis ole perinteinen kalenteri, vaan kannet, joiden sisälle kukin voi kerätä vihkoja omien tarpeiden mukaan. Siksi ajattelin sen avulla saavani juuri sellaisen kalenterin kuin haluan.

teemapostaus_alku_tn_maaritse

teemapostaushaaste_alku_tn_kuminauhat_maaritse

Omaan TN:iin piti tulla kalenterivihkon lisäksi myös vihkot käsitöille ja valokuvaamiselle sekä postausten suunnittelulle ja seurannalle, mutta muutin mieleni, ja hankin Ajaston Project365 -kalenterin, kun näin Kalenterimanian esittelyvideon siitä. Se vaikutti niin hyvältä, että päätin, ettei pyörää tarvitse keksiä uudelleen. 

teemapostaushaaste_alku_ajaston_project365

Kalenteri ainut miinus on liian hempeät kannet minun makuuni, mutta muutoin se on ollut loistava: siinä on riittävästi tilaa päiväkohtaisille muistiinpanoille, mutta myös postausideoille aina käsitöistä valokuvaamiseen. Minun tyylini on vaan niin sotkuinen, etten ala esittelemään sivujani tarkemmin (huom. sisältö näkyy hyvin Kalenterimanian esittelyvideolla, linkki yläpuolella).

Kalenterini on sen verran täysi, ettei TN:kaan jää käyttämättä. Vielä vihkot ovat tyhjiä, mutta ainakin yhdestä teen blogiseurantavihkon mukaillen Frutti Di Mutsi -tyyliä. Hyviä vinkkejä bloggaamiseen ja postausten tekoon löytyy myös Kivempi-blogista (esim. miksi kannattaa kirjoittaa ideat paperille), jotka löytyvät myös nopeasti ja vaivattomasti blogin Pinterest-taululta. Kannattaa tutustua, niin minä ainakin aion tulevan vuoden aikana tehdä!

teemapostaushaaste_alku_ajaston_project365_maaritse

Lisäksi toisesta vihkosta, jossa on noin kolmen kuukauden viikkoaukemat, teen ruokapäiväkirjan, koska monien yliherkkyyksien, ruokarajoitteiden vuoksi ruokaa pitää aina laittaa ajatuksella, vaikkei jaksaisikaan. Vihkoa täyttämällä helpotan siis tulevaa arkeani, kun kolmen kuukauden päästä voin hyödyntää valmiit suunnitelmat. Eikö olekin nerokas idea? Miksiköhän en ollut hoksannut tätä aikaisemmin…

teemapostaushaaste_alku_weeklyvihko_tn_maaritse

Kolmannen vihkon ajattelin Ajasto-kalenteristani huolimatta pyhittää käsitöille: kalenteriin olen kirjoittanut ideoita, mutta vihkoon tekisin muistiinpanoja, kuinka ideat muuttuvat todeksi. Siihen vihkoon ajattelin ottaa mallia täältä, Ideoiblogista, kuinka hallita käsityöprojekteja. Siellä on siis projektimalli kaikkien vapaasti tulostettavissa ja käytettävissä. Sekin vaikutti oikein hyvältä,  että vink! vink!. 🙂

teemapostaushaaste_alku_tn_sivusta_maaritse

Yhtäakaisesti kun iloitsen kaikkesta tästä tavarasta, olen hieman huvittunut, sillä pari viikkoa sitten sattumalta näin somessa jonkun yritysvalmentajan toteavan myynnin lisäämisestä, etteivät ihmiset halua ostaa tavaraa vaan paremman mielikuvan itsestään. Eli toisin sanoen, näillä hankinnoilla ehkä ajattelen olevani parempi ajankäyttäjä kuin olenkaan. 😉 No, loppuvuodesta näkee, että oliko nämä vain suuri suunnitelmia vai toteutuiko oikeasti… Toistaiseksi illuusioni on ainakin vielä pitänyt, tosin muutaman särön kera, mutta pitänyt kuitenkin. 😀 😀


Tällä postauksella osallistun Kahden talon väkeä -blogin teemapostaushaasteeseen. Käyhän kurkkaamassa, mistä siinä on kyse!