Leeni Hoimelan Urban Knit -kirja innosti neulomaan toisenkin huivi, Sulan.
Lankana minulla oli musta Cascade Heritage ja WalkCollection Merino värissä Lullaby. Värien valintaan vaikutti huivinteko hetki, tammikuinen taivas, millä usein erityisesti aamuisin näkyy noita hempeämpiä sinisen ja vaaleanpunaisen värejä, kuten alla olevassa pari vuotta vanhassa kuvassa.
Huivi aloitetaan yksivärisestä päästä, johon vähitellen sulautetaan värillinen lanka raidoittamalla. Omani tekeminen ei siltä osin sujunut kuitenkaan ihan kuin strömssössä, vaikka mielestäni tein kerrosmäärät ja raidat ohjeen mukaan. Huomaisin huivin loppuvaiheessa eli värillisen langan alkaessa loppua, että huivini oli huomattavasti lyhyempi kuin ohjeessa oli huivin kokonaispituudeksi annettu. Punnitsin mustan langan, mistä vika löytyi: sitä ei ollut kulunut niin paljon kuin ohjeen mukaan olisi pitänyt, joten yksivärisestä alkuosasta oli tainnut tulla lyhyempi kuin olisi pitänyt.
Huivi oli kuitenkin jo niin pitkä, ettei sen purkaminen kiinnostanut. Siksi otin riskin ja lähdin raidoittamaan mustaa takaisin työhön. Riski kannatti: molemmat langat riittivät (itseasiassa sain ne näin kulutettua kaikki eli molempia värejä kaksi vyyhtiä), ja huiville tuli pituutta riittävästi. Mutta tosiaan, siinä on nyt ohjeesta poiketen yksivärisen alun lisäksi myös yksivärinen loppu.
Alku- ja loppupäät eroavat kuitenkin toisistaan niin, että alussa raitoja on aina saman levyisiä kaksin kappalein. Lopussa niitä on vain yhdet eli puolet alkupäästä, joten musta väri vaihtuu takaisin alkua nopeammin.
Näin pitkän, lähes kaksimetrisen ja yli puolimetriä leveän, huivin neulominen oli aika puuduttavaa hommaa. Neuloessa huivi myös keskellä nostettavan silmukan ja reunojen kavennusten /lisäysten sekä i-cord-reunan vuoksi pussitti melkoisesti. Se aiheutti ylimääräistä jännitystä, sillä epäilin, voiko huivi tosiaan oieta lopuksi kastelun myötä. Mutta niin se teki! Sitä ei tarvinnut edes pingoittaa, kastella vain.
Lopputulos on todella siisti reunoja myöten.
Tykkään kovasti myös huivin pitkänomaisesta muodosta.
Siihen voi kääriytyä monin tavoin, kuten esimerkiksi seuratessa mökin portailta jäällä hiihtävää Uunimiestä ( rannalta katsoessa, kun hirvitti jäänmurtajan läheisyys, vaikka tiesin etäisyyden olevan enemmän kuin silmä antaa ymmärtää) tai
nätisti kietoa kaulalle töihin lähtiessä.
Kauniisti asettuvat nuo raidat olkapäälle! ♥
Aikaisemmat neuleeni Urban Knit -kirjasta:
Superkaunis! Ihana värivalinta. Todella nätisti laskeutuu olkapäältä kyynärpäätä kohti.
Kiitos Pikku Akka! Huivilla on kokoa niin paljon, että sitä voi pyöritellä kaulalle monin tavoin. Täytyy ehkä jokin koru ostaa, jolla kiinnittää. On tosin sen verran suuri, että painoakin riittää, ettei helposti lähde luisumaan suuntaan eikä toiseen.
Kiva huivi ja ihan sinun näköisesi! Itselläni ei ole vielä yhtään itse tehtyä huivia.
Tosi kiva huivi! Pitäisiköhän tälläinenkin ottaa työn alle 🙂
Kiitti, Jackie ! 🙂
Hei Maaritse, minkä kokoiset puikot sinulla oli kun teit tuota huivia Cascade Heritage langasta.
Iyse olen ajatellut 3,5 pyöröpuikkoja siihen. Olisi tarkoitus neuloa huivi joululahjaksi ja pintana olisi edestakainen neule pinta.
Hei Aija,
löysän käsialani vuoksi mulla oli kolmosen pyörö eli joudun ottamaan aina 0,5-1,0 mm pienemmän puikkokoon, mitä suositellaan. Neuletiheyteni ei muuten sovi annettuihin mittoihin. Siten luulen, että ajattelemasi 3,5 mm voisi olla hyvä, jos käsialasi on ns. normi.