Knit Love Unite -huivi

Viikonloppuna pääsee kahden vuoden tauon jälkeen Jyväskylän Neulefestareille. \o/

Festareita olen fiilistellyt kesäkuun aikana neulomalla Knit Love Unite -etkoiluhuivia. Ohje siihen on ilmaiseksi ladattavissa esimerkiksi Titityyn sivuilta täältä, klik (ohje sisältää myös videolinkit eri tekniikkojen opettelun tueksi).

Huivissani on 100 % suomalaista, fingering-vahvuista, Tukuwool-villaa väreissä humu (vaaleanharmaa) ja haave (violetti). Musta lanka on Retrosarian Mondim-lankaa, mikä on puolestaan 100 % portugalilaista villaa.

Huivin neulominen eteni melko vauhdilla, koska suositeltu puikkokoko oli neljä ja neuletiheys melko reilu ohuesta langasta huolimatta. Minä neuloin huivini 3,5 mm puikoilla, jotta sain tiheyden täsmäämään. Huivista tulikin lähes ohjeessa annettujen mittojen mukainen, taisi jäädä viisi senttimetriä pienemmäksi kaikin puolin.

Neulomista jonkin verran hidastivat raitojen väliin tehtävät latvialaiset letit, mutta ne toivat mukavaa piristystä muutoin niin yksitoikkoiseen aina oikean neulomiseen. Olihan tuo mukava oppia myös uusi tekniikkakin!

Huivin reunaa kiertävät tekstit neuloin mosaiikkineuleena. Sitä olen joskus kokeillut, mutta hieman eri tapaan kuin tässä. Tämäkin tuntui siis ihan uudelta tekniikalta, mutta varsin mutkattomalta sellaiselta. Näin kirjoittaminen oli niin helppoa, että ensin olin aikeissa muuttaa huivin sanomaa toisenlaisesi, oman mieleni mukaiseksi, mutta se vain kumisi tyhjyyttään: en millään keksinyt mitään nokkelaa sanottavaa, niin koin paremmaksi pysyä alkuperäisessä. 😀 Ja onhan tuo teksti hieno ja osuva niin monin eri tavoin, että mitäpä sitä muuttamaan. ♥

Huivin reuna viimeisteltiin i-cord-päättelyllä. Kärkeen pitäisi lisätä vielä tupsu, mutta sen lisään siihen myöhemmin: violettia Tukuwoolia jäi vielä vähän, mistä pitää tehdä vielä koristeraidat kämmekkäisiin. Sen jälkeen näen, jääkö sitä vielä tupsun verran. Jos ei, niin sitten on tyytyminen mustaan.

Kaikenlaista kesätohinaa on tässä viime päivinä ollut, niin kokonaan on jäänyt miettimättä reissuneule. Mitä sitä siis kannattaisi ottaa työn alle? Mikä on sinusta hyvä neule matkalle mukaan otettavaksi?

Sula-huivi

Leeni Hoimelan Urban Knit -kirja innosti neulomaan toisenkin huivi, Sulan.

Lankana minulla oli musta Cascade Heritage ja WalkCollection Merino värissä Lullaby. Värien valintaan vaikutti huivinteko hetki, tammikuinen taivas, millä usein erityisesti aamuisin näkyy noita hempeämpiä sinisen ja vaaleanpunaisen värejä, kuten alla olevassa pari vuotta vanhassa kuvassa.

Huivi aloitetaan yksivärisestä päästä, johon vähitellen sulautetaan värillinen lanka raidoittamalla. Omani tekeminen ei siltä osin sujunut kuitenkaan ihan kuin strömssössä, vaikka mielestäni tein kerrosmäärät ja raidat ohjeen mukaan. Huomaisin huivin loppuvaiheessa eli värillisen langan alkaessa loppua, että huivini oli huomattavasti lyhyempi kuin ohjeessa oli huivin kokonaispituudeksi annettu. Punnitsin mustan langan, mistä vika löytyi: sitä ei ollut kulunut niin paljon kuin ohjeen mukaan olisi pitänyt, joten yksivärisestä alkuosasta oli tainnut tulla lyhyempi kuin olisi pitänyt.

Huivi oli kuitenkin jo niin pitkä, ettei sen purkaminen kiinnostanut. Siksi otin riskin ja lähdin raidoittamaan mustaa takaisin työhön. Riski kannatti: molemmat langat riittivät (itseasiassa sain ne näin kulutettua kaikki eli molempia värejä kaksi vyyhtiä), ja huiville tuli pituutta riittävästi. Mutta tosiaan, siinä on nyt ohjeesta poiketen yksivärisen alun lisäksi myös yksivärinen loppu.

Alku- ja loppupäät eroavat kuitenkin toisistaan niin, että alussa raitoja on aina saman levyisiä kaksin kappalein. Lopussa niitä on vain yhdet eli puolet alkupäästä, joten musta väri vaihtuu takaisin alkua nopeammin.

Näin pitkän, lähes kaksimetrisen ja yli puolimetriä leveän, huivin neulominen oli aika puuduttavaa hommaa. Neuloessa huivi myös keskellä nostettavan silmukan ja reunojen kavennusten /lisäysten sekä i-cord-reunan vuoksi pussitti melkoisesti. Se aiheutti ylimääräistä jännitystä, sillä epäilin, voiko huivi tosiaan oieta lopuksi kastelun myötä. Mutta niin se teki! Sitä ei tarvinnut edes pingoittaa, kastella vain.

Lopputulos on todella siisti reunoja myöten.

Tykkään kovasti myös huivin pitkänomaisesta muodosta.

Siihen voi kääriytyä monin tavoin, kuten esimerkiksi seuratessa mökin portailta jäällä hiihtävää Uunimiestä ( rannalta katsoessa, kun hirvitti jäänmurtajan läheisyys, vaikka tiesin etäisyyden olevan enemmän kuin silmä antaa ymmärtää) tai

nätisti kietoa kaulalle töihin lähtiessä.

Kauniisti asettuvat nuo raidat olkapäälle! ♥


Aikaisemmat neuleeni Urban Knit -kirjasta:

Luotsi-huivi

Viime vuoden puolella valmistui Huvila-pipon tapaan myös Luotsi-huivi Leeni Hoimelan Urban Knit -neulekirjasta.

En koe olevani huivi-ihminen, joten niiden neulominen on jäänyt ihan muutamaan. Tämän Luotsin struktuuriin, siksak-kuvioihin, ihastuin kuitenkin heti niin päätä pahkaa, etten edes miettinyt, tuleeko sitä pidettyä vai ei.

Huivi neulotaan kahdella langalla yhtä aikaa, jotka minulla olivat vaaleanharmaat Filcolanan Arwetta ja Sandnes Garnin Silk Mohair.

Tästä tuli kaunis! Vaikka huivit eivät ole niin olleet mieleeni, tämän neulomisessa ei harmita mikään muu kuin hieman neulomisjälkeni: yleensä käsialani on siistin sileä, mutta nyt valitsin vääränlaiset puikot. Kokeilin neuloa nämä uudella kaapelilla, mitä suositeltiin löysän käsialan omaaville. Ehkä kaapeli auttoi siinä, mutta niissä oli myös hyvin pyöreät kärjet. Olen tottunut teräviin ja lisäksi pyöreys hankaloitti kierrettyjen silmukoiden neulomista. Niiden puikolle kiskomisesta johtuen pinnasta tuli siis epätasaisempaa, mitä yleensä saan aikaiseksi.

No, tuonkin asian kanssa elää, joten se siitä. Otan kokemuksena, opikseni, niin tiedän jatkossa. 🙂 Itseasiassa olen neulonutkin jo toisen huivin, Sulan, tuosta samaisesta kirjasta ja kuvaan sen heti, kun keksin, miten se voisi tehdä valoisaan aikaan ja sulana eikä ihan jäässä. 😉

Mukavaa lauantaita!