Huh, nyt se on valmis! Nimittäin pari vuotta sitten kesällä aloittamani pussukka, mikä oli hyvää vauhtia pölyttymässä ikuisuusprojektiksi.
Pussukan kuvio on Molla Millssin suunnittelema. Bongasin sen aikoinaan Pinterestistä, vaikka minulla on kolme Virkkuri-kirjaankin. Ne eivät vaan sattuneet olemaan aikoinaan mökillä mukana, kun innostuin tätä tekemään. Langat olivat Catania ja koukkuni 2,5 mm.
Ajatuksissani oli tehdä pussukasta huomattavasti korkeampi, mutta langat näyttivät uhkaavasti loppua eikä oikein intoakaan enää ollut. Ihan hyvänkokoinen tästä kuitenkin näinkin tuli, kuten esimerkiksi meikkipussiksi. Kokoa tällä on noin 21 * 24 cm.
Vetoketjun ompelu ja vuorittaminen ei ole koskaan ollut kovinkaan hauskaa puuhaa, mutta nyt onnistuin sen kanssa Sormustin-blogin Annin ohjetta mukaillen melko mutkattomasti. Annin ohje löytyy Kotilieden nettisivuilta täältä, klik.
Vuorin tein itse painamastani kankaasta, pienestä jämäpalasesta.
Pohjan ompelin kiinni ihan vain suitsait ompelukoneella.
Siinä missä tavan virkkaaminen on nopeaa, kirjovirkkaaminen vaatii keskittymistä minulta ehkä liikaakin. Sillä kai tämä projekti venyi näin kauan. Mutta aina kuitenkin ihastun uudelleen ja uudelleen tähän tekniikkaan, niihin pintoihin ja kuviohin, mitä tällä voi saada aikaiseksi, niin innostun ja haksahdan aloittamaan uuden. Näin kävi nytkin, sillä mielen päällä on jo seuraava söppänä kärsimysprojekti. 😀
Craft Candidate -blogissa on Keskeneräisten keskiviikko -postaussarja, missä Teresa esittelee niin omia kuin muiden keskeneräisiä töitä linkitysmahdollisuuden kautta. Tarkemmat tiedot tästä kuukausittaisesta postauksesta löydät täältä, klik!
Tällä kertaan postaan vain heinäkuussa aloitetuista lankakässäilyistäni, sillä ompelutyöt näyttävät valmistuvan ja vaihtuvan niin tiuhaan, ettei niitä kannata erikseen mainita. Ei ainakaan nyt, kun teen helppoja arkivaatteita töitä varten.
Kesäkuun lopulla löysin puuvillalankavarastoni, joista päätin virkata ainakin toilettipussukan, koska olen tässä jo jonkun aikaa kuljettanut niin meikkini kuin shampoot yms. minigrippusseissa. Entiset ovat siis menneet rikki enkä ole suostunut ostamaan uusia, koska kaappini ovat täynnä sopivaa materiaalia niiden tekoon. Mutta se tekeminen on vaan jäänyt ja jäänyt…
Nyt vihdoin ensimmäinen aloitettu. Tämä on siis kuviovirkattu kiinteillä silmukoilla, joten työ etenee melko hitaasti, mutta jälki on mukavan siistiä ja tiivistä. Kuvio on Molla Millssin suunnitelma, ja Pinterestistä bongattu, sillä eihän minulla ollut – kuten ei yleensäkään – mökillä mukana kolmea Virkkuriani, kun ajatus tällaisesta tuli.
Puikoilla puolestaan on ylhäältä-alas kudottava Kirrmaerin Icefields-neuletakki. Alunperin tästä Opus-langasta piti tulla Neulistin Dre. Tuosta mallista hehkutin Neulefestareiden jälkeen, että se oli minulle kuin match made in heaven. Muutin kuitenkin mieleni, koska tarvitsen elokuun alussa oleviin merenrantahäihin kapeamman ja lyhyemmän neuleen. Dreen ehdin kutomaan myöhemminkin.
So far, so good… Helteiden takia takki on edennyt kuitenkin vasta yläosan verran. Nyt pitäisi erottaa hihat vartalosta ja kutoa vauhdilla, että tämä ehtii häitä varten.
Onneksi ohje on selkeä. Lisäksi luotan siihen, että Kirrmaierin mitoitus sopii minulle yhtä hyvin kuin aikaisempi hänen ohjeella tehty Mountain High. Ilmeisesti helteetkin kohta loppuvat, joten nyt vain pitää tikutella mennemään, että ehdin saada tämän ajoissa valmiiksi. Heh, mekkoa en noita juhlia varten tosin ole vielä aloittanutkaan, että pitäisikö ensin keskittyä siihen.
Osallistuin viime kesänä Molla Millsin popcorn-virkkauskurssille Jyväskylän Kesän Neulefestareilla. Kurssilla opeteltiin neljännestä Virkkurista, Kurittomat kuosit – kirjasta, limupussi kolmiulotteisella jäätelökuosilla. Innostuin niin, että virkkasin tuolla kuosilla pikkulaukun. Laukkua varten varasin melko paljon lankaa, joten jäljelle jääneistä virkkasin toisenkin. Siitä postasinjo viime viikolla.
Lanka ja mitat. Laukku on virkattu Cataniasta, merseroidusta puuvillalangasta. Laukku on leveydeltään noin 24 ja korkeudeltaan 21 senttiä. Pohjan syvyys on puolestaan kolme senttiä.
Virkkuukoukku. Kurssilla kokeilin ergonomisia Cloverin koukkuja, mitkä hurmasivat keveydellään. Kotiin päästyäni tilasinkin oman Cloverini, mikä on ollut ehdottomasti ostamisen arvoinen: se istuu käteen hyvin, joten käsi ei väsy ja käsiala pysyy tasaisena.
Koukun koko. Kirjovirkkauksessa käytettään yleensä pienempää koukkua, mitä langan valmistaja suosittelee, jotta käsiala olisi napakkaa ja väripinnoista tulisi tiivitä. Esim. Catanian koukkusuositus oli 3, mutta käytin pienempää, 2,5 mm koukkua. Olisin tosin voinut kokeilla vieläkin pienempää koukkua, sillä virkkuukäsialani on aika löysä, joten vielä pienemmällä koukulla väripinnat olivat saattaneet tulla suosiolla tiiviimmiksi.
Väripinnat. Ihan hyvin onnistuin kuitenkin tämänkin kokoisella koukulla, mutta koko ajan virkkuuta piti tarkistaa kiristelemälä ja suoristelemalla niitä lankoja, mitkä ikään kuin odottivat vuoroaan pylväiden sisällä. Eli kun virkkasin kanelin värisellä langalla tötterön vohvelia, valkoinen ja musta lanka kulkivat virkkuun sisällä (ks. yläkuva).
Vapaana olevien lankojen avulla työtä voi siis tiivistää jonkin verran, mutta kannattaa olla varovainen, että kiristää lankoja tasaisesti koko virkkuun läpi. Been there, done that eli kiristin jossain kohdin niin, että työ näytti erityisen hyvältä, koska pylväiden välistä ei pilkistänyt mikään muu väri. Harmittavasti siinä samalla myös kavensin laukkua melkoisesti, joten purkamiseksi meni…
Kuosi. Jäätelökuosin yhden kuvion mitta oli kymmenen pylvästä, joten laukkuni pylväsmäärä piti olla kuvion vuoksi kymmenellä jaollinen sekä kaksipuolisuutensa vuoksi parillinen luku. Muistaakseni aloitukseen tein ketjusilmukoita 140 eli 70 silmukkaa ja seitsemän tötteröä per sivu.
Kuviota olisi voinut tehdä ympäri asti, mutta minä jätin tötteröt sivuista pois, jotta hihnat pystyi kiinnittämään suoralle pinnalle tötteröiden sijaan.
Hihna. Hihna on oikeasti 110 senttiä pitkä kapea vyö, minkä leikkasin soljen alapuolelta kahtia ja tein molempiin uusiin päihin reiät kiinnitystä varten. Ne on ommeltu kiinni ensimmäisen Virkkurin ohjeiden mukaisesti vahvalla ompelulangalla.
Villatakistanivoitte päätellä, ettei tänään – ainakaan vielä aamupäivällä – ollut jäätelökelit, vaikka aurinko paistoikin. Mutta silti, rannassa oli ihanaa ja iloinen olin – avojaloin, tukka tuulesta sekaisin ja uusi laukku olkapäällä. 🙂
Viime kesänä innostuin kirjovirkkauksesta, kun kävin Jyväskylässä Neulefestareilla Molla Millsin kurssilla opettelemasssa jäätelötötteröiden virkkaamista. Innostuin niin, että virkkasin tötterökuosillisen laukun lisäksi myös mustavalkoisen Triforce-laukun.
Molemmat laukut jäivät kuitenkin kesken, koska mieleisten hihnojen löytäminen ei onnistunut tuosta noin vain. Vihdoin syksyllä löysin alennusmyynnistä kaksi kapeaa nahkavyötä, joissa oli niin värit kuin soljet kohdallaan. Ne jäivät kuitenkin kaappiin seuraavaa kesää odottamaan.
Nyt suurempi, mustavalkoinen laukku on vihdoin valmis. Tein sen ensin ikään kuin koemielessä, jotta osaisin mahdolliset mokat välttää kolmiulotteisen jäätelölaukun kohdalla. Se kun on niin söppis, etten millään haluaisi sitä osaamattomuuttani pilata.
Kaunis kolmiokuvio on ensimmäisestä Virkkuri-kirjasta, missä oli iltalaukku tällä kuosilla. Omastani tuli kuitenkin iltalaukkua suurempi, koska virkkasin siitä niin korkean kuin musta Catania-lankavarastoni antoi myöten. Minun virkkuun koko oli siis lopulta noin 26 cm x 28 cm. Mittoja verottaa kuitenkin tekemäni pohja, mikä on noin viisi senttiä syvä.
Hihnojen kiinnitykseen katsoin vinkkejä puolestaan Virkkuri 2:sta.
Hihnaksi käyttämäni musta vyö oli noin 1,5 senttiä leveä. Pituutta sillä oli puolestaan 105 senttiä, minkä pelkäsin olevan liian vähän siihen, että laukun voisi laittaa olan yli. Se pelko osottautui vääräksi, sillä säätövaraakin jäi vielä hyvin.
Vyö on siis katkaistu soljen alapuolelta noin viiden sentin päästä. Uusin päihin tein nahkapaskalilla kaksi reikää, joiden avulla ompelin hihnat sivuille.
Hihnojen paikalleen ompelu ei ollutkaan ihan niin helppoa kuin luulin. Muutoin laukun kokoaminen vuorineen päivineen onnistui hyvin, mutta hihnojen kiinnittämisestä opin tosiaan sen, että seuraavaan laitan umpivetoketjun sijaan avovetoketjun. Umpinainen vetoketju oli siis melko jäykkä ja teki sivuista liian jyrkät puolitoista senttiä leveälle hihnalle, joten kiinnittäminen oli hieman hankalaa, muttei toki mahdotonta. 😉
Siinäpä se seuraava pikkulaukku odottaa auringosssa valmistumistaan eli huomisia sateita… Mutta nyt vielä, ihanaa, aurikoista sunnuntaita kaikille!
