Y-sukat

Y niin kuin ystävä! ♥ Tai sitten Y kuin Leeni Hoimelan suunnittelamat Y-sukat, joiden ohje löytyy Urban Knit -neulekirjasta. 🙂

En valinnut tätä mallia ystävänpäivän kunniaksi, vaikka ne tänään sattuivatkin ikään kuin teeman mukaisesti valmistumaan. Nämä ovat itseasiassa jo toiset neulomani Y-sukat, mutta postaamistahtini (kuten myös käsitöiden tekeminen) on tällä hetkellä hyvin hidasta opintojeni ja työkiireiden vuoksi. Eilen havahduinkin kiirettäni miettien, että olen syksystä tähän päivään mennessä suorittanut töiden lomassa ja ohessa lähes 40 opintopistettä. Ettei ole kummakaan, kun olen ihmetellyt muiden koronan tuomaa lisäkotoiluaikaa… 😀 Minulle tosiaan korona on avannut etäyhteyksien ja muutaman sattuman kautta sellaisia osallistumismahdollisuuksia, mistä en aikaisemmin päässyt nauttimaan.

Tämä malli toimii varmasti paremmin yksivärisenä, mutta kiireitteni lomassa tein virhearvion ja aloitin sukat Louhittaren Luolan fingering-vahvuisella Väinämöisellä. Tuo noen värinen lanka ei riittänyt varsiin saakka, minkä toki tiedostin jo alussa, mutta ajatukset eivät nyt olleet oikein mukana kuitenkaan. Varret jatkoin sitten Retrosarian mustalla Mondim -langalla, mikä on muoviton sukkalanka: ihan uusi tuttavuus minulle, mutta neuletuntuma siinä oli samantyylinen kuin Väinämöisessä eli rouhea rehellinen sukkalanka.

Y-sukissa on tiimalasikantapää ja ne neulotaan varpaista varteen. Malli on simppelin kaunis ja pintaneule tuo sukkaa istuvuutta. Erityisesti nuo nilkkojen kohdalla alkavat y:n kaarteet tukevat sukan asettumista hyvin jalkaan.

Ihanaa ystävänpäivää ja mukavaa talven jatkoa! Nautitaan kirkkaista, kirpeistä päivistä! Minä vielä tänään tosin jatkan opintojani muutaman opintopisteen verran, jotta ensi viikonloppuna ehtisin ulkoilemaan tai polkaisemaan Pfaffini käyntiin. Sitä olen erityisesti kaivannut, mutta onneksi langat kuitenkin välillä kaipuussani lohduttavat. 🙂

Luotsi-huivi

Viime vuoden puolella valmistui Huvila-pipon tapaan myös Luotsi-huivi Leeni Hoimelan Urban Knit -neulekirjasta.

En koe olevani huivi-ihminen, joten niiden neulominen on jäänyt ihan muutamaan. Tämän Luotsin struktuuriin, siksak-kuvioihin, ihastuin kuitenkin heti niin päätä pahkaa, etten edes miettinyt, tuleeko sitä pidettyä vai ei.

Huivi neulotaan kahdella langalla yhtä aikaa, jotka minulla olivat vaaleanharmaat Filcolanan Arwetta ja Sandnes Garnin Silk Mohair.

Tästä tuli kaunis! Vaikka huivit eivät ole niin olleet mieleeni, tämän neulomisessa ei harmita mikään muu kuin hieman neulomisjälkeni: yleensä käsialani on siistin sileä, mutta nyt valitsin vääränlaiset puikot. Kokeilin neuloa nämä uudella kaapelilla, mitä suositeltiin löysän käsialan omaaville. Ehkä kaapeli auttoi siinä, mutta niissä oli myös hyvin pyöreät kärjet. Olen tottunut teräviin ja lisäksi pyöreys hankaloitti kierrettyjen silmukoiden neulomista. Niiden puikolle kiskomisesta johtuen pinnasta tuli siis epätasaisempaa, mitä yleensä saan aikaiseksi.

No, tuonkin asian kanssa elää, joten se siitä. Otan kokemuksena, opikseni, niin tiedän jatkossa. 🙂 Itseasiassa olen neulonutkin jo toisen huivin, Sulan, tuosta samaisesta kirjasta ja kuvaan sen heti, kun keksin, miten se voisi tehdä valoisaan aikaan ja sulana eikä ihan jäässä. 😉

Mukavaa lauantaita!

Huvila-pipo

Viime postauksessani hehkutin Leeni Hoimelan Urban Knit -neulekirjaa, mistä olin jo pipon ja huivin neulonutkin. Niiden kuvaaminen on jäänyt, koska vapaa-aika ja säät eivät ole kohdanneet. Nämäkin kuvat on otettu lumisateessa, kun kerrankin olimme – minä ja Uunimies – vapaalla yhtäaikaa eikä pilvisellä säällä valo riittänyt sisällä kuvaamiseen.

Mutta asiaan! Tämä pipo oli siis ensimmäinen neule tuosta ihanasta kirjasta eli simppeli oikein nurin -resoripipo Huvila nimeltään. Pipo ei vaan näytä helpolta, vaan oikeasti on myös sitä: taisin tehdä tämän yhden sunnuntain aikana.

Pipo neulottiin kahdella langalla yhtä aikaa. Minun lankani olivat Hjertegarnin Vidal Alpaca (väri 1012) ja Arwettan Tilia-mohairlanka (väri 360). Pipon väri on oikeasti syvempi, sellainen kirsikkaisempi, mutta ympäröivä lumi hohti niin kovin, että väri vähän laimeni.

Sään puolesta tällaiset pipot ovat just nyt parhaita! ♥ Ja näyttäähän se myös hyvältä. 🙂

Kirjoneulepanta

Postauksessa esitellyn Latvian Lapaset -kirjan olen saanut Kustannusyhtiö Moreenilta.

Blogiyhteistyö: Kustannusyhtiö Moreeni

Yleensä esittelen blogissani sellaisia kirjoja, mitkä olisin voinut hankkia ihan itsekin. Toisekseen tykkään ensin itse testata jotakin kirjan ohjetta, jotta tietäisin paremmin, mitä esittelen. Siksi kirjaesittelyihini voi mennä aikaa: tämäkin kirja on julkaistu jo viime vuonna.

Tällä kertaa en kuitenkaan tehnyt lapaskirjasta lapasia, vaan sovelsin yhtä kirjoneulekaaviota solmupannan tekemiseen. Pannassani on siis yhden lapasen mallikaavio leveytensä puolesta sellaisenaan, mutta jätin joitain kerroksia niin alusta kuin lopusta pois.

Itse olen aikoinaan ostanut solmupannan ohjeen, mutta googlettamalla on mahdollista löytää monenmonituista ilmaista ohjetta niiden tekemiseen. Solmu kätevästi siis piilottaa pitkän tuubin yhdistämiskohdan sekä tuo pantaan istuvuutta. Hiusten auki ollessa tosin käännän solmun usein niskan puolelle, sillä silloin panta pysyy paremmin päässä kapeimman kohdan ollessa selän puolella.

Lankana minulla oli fingering-vahvuinen Arwetta vaalean harmaana ja mustana. Puikkoni olivat 2 mm.

Vaikka tykkään yksinkertaisista malleista, tässä kirjassa oli jotain kovin kiehtovaa.

Ulkoasultaan se on selkeän viehättävä ja latvialaisen kansanperinteen symbolit selitykseen mielenkiintoisia.

Minun soveltama neulekaavio oli nimeltään Tuulimylly.

Postauksen kuvat on muuten otettu jo alkuvuodesta kirkkailla keväthangilla. Ihanan talvisen näköistä! Tuota odotellessa. 🙂