… jos toisenkin.

Viime postauksessa oli kesäkuussa ompelemiani vaatteita. Samalla teemalla jatkan myös tänään.

Yksi tavoite oli kesän aikana opetella vetoketjullisen hupparin ompelemista. Sen olin laittanut jo vuoden vaihteessa kesäiseen Make Nine -taulukkoonikin. Tosin taulukossa oli pinkin värinen trikoo, mutta en onnistunut löytämään siihen sopivaa vetoketjua. Siksi vaihdoin kankaan mustan joustocollegeen.

Joustocollegetakin kaava on PaaPiin kaavakirjasta malli nimeltään Nummi. Ompelin sen muutoin ohjeen mukaan, mutta lisäsin hieman kädentien resoreiden korkeutta ja ompelin niihin peukalonreiät.

Koon valitisin mittataulukon mukaan ja sopiva tuli: tässä on tilaa hartioillenikin, vaikka aikaisemmin testaamani yläosa, Putous, samasta kirjasta jäi hieman naftiksi. Värikin on oikein hyvä, mustahan käy kaikkeen, mutta harmittavasti joudun toteamaan, ettei vetoketjun ompelu näin ensikertalaisena onnistunut ihan kuin strömsössä. Eli harjoittelut jatkuu. 🙂

Kesällä tuli tarve myös leggingseille, joissa on taskut. Tätä tarvetta varten testasin Unemallisen Unelma-kaavaa. Kaavatestaukseen käytin samaa mustaa joustocollegea, mistä tein Nummi-takin, mutta myös lisäksi Ommelkuplan neonväristä Luovus-joustocollegea.

Näistä tuli hauskat. Harmittavasti kuvaaminen ei ollut hauskaa: en saanut värejä toistumaan niin kuin pitäisi, vaikka kuinka varjossa olin. Luovus-kankaan ihanuuden näet paremmin täältä, postauksesta, jossa esittelen siitä aikaisemmin tekemäni tunikan.

Toinen Make Nine -haasteen ompelus oli tämä pitempi Kiila-tunika (Nosh-kaava SK 9/2017). Kokeilin saisinko aikaiseksi samannäköistä pitempää mekkosta, mitä Noshilla on nykyisin myynnissä. Trikoo on Dreamcircuksen eli Ehdan Kiurut.

Reippaasta kankaasta huolimatta en oikein onnistunut, vaan fiilis on hippasen liian yöpaitamainen. Mekkomaisempi tyyli olisi tullut, kun olisin pidentänyt helmaa vielä enemmän, kunnolla midi-mittaan. Nyt taisin lisätä vain 14 senttimetriä.

Pidemmän helman myötä myös halkiot olisi olleet pidemmät ja muutenkin niitä olisi voinut syventää, aloittaa hieman aikaisemmin.

Tätä tunikaa joutuu siis makustelemaan, mitä sille teen. Vai teenkö mitään… Mutta on ainakin siitisti ommeltu halkioita myöten.

Pääntienkin huolittelin trikoon hulpiossa olevilla merkinnöillä, niin pesumerkinnät ja kankaan alkuperä ovat tallessa. 🙂


Ompeluvinkit:

  • Halkioden vinojen kulmien ompeluohjeen löydät esimerkiksi täältä, Hääräämö-blogista.
  • Pääntien huolitteluohje löytyy puolestaan HommaHuone-blogista. Kyseisen blogin Instagramista löytyy myös ohjevideo, kuinka ommella peukunpaikat resoriin. Se näytti sujuvammalta tavalta, mitä itse käytin eli Lynn-hupparin ohjeen mukaista. Se löytyy puolestaan täältä, klik (noin kohdasta 17:17).

Kesällä kerran…

Tänä kesänä en juurikaan ommellut kesävaatteita, mutta ne vähäisetkin ovat jääneet kuvaamatta. Mutta nyt – tässä osa ja myöhemmin muutama lisää. 🙂

Ostin keväällä PaaPiin kaavakirjan, koska siinä vaikutti olevan useampi kokeilemisen arvoinen perusvaateen kaava. Ensimmäiseksi testasin siitä capri-mittaisten taskullisten housujen kaavaa, Vernaa.

Kaavakirjassa kangassuosituksena on joustocollege, mutta minun housuni ovat trikoota. Toimii ihan hyvin näinkin. Nämä ovat Dreamcircuksen/Ehdan Kurjet-trikoota.

Toiset Vernat ompelin Verson Puodin Kaftaanikukka-trikoosta. Tämän trikoon olin valinnut minun kesäiseen MakeNine-taulukkoon. Alunperin ajattelin tehdä siitä mekon, mutta muutin mieleni ja tein valehaalarin: alaosaksi Vernat ja yläosaksi…

Ellie & Mac Patternsin Summer Nights toppi, yhden version monista.

Ainakin tämän päivän perusteella tuntuu vielä olevan kesää jäljellä, niin en ainakaan vielä näitä ylähyllylle sullonut. 🙂

Mira Dress

Voi ie! Tästä tuli kiva!

Mekko on Fibre Moodin Mira Dress ja kangas on Eurokankaan viskoosia nimeltään Farren.

Takasauman kuvioita ei ole kohdistettu, koska päätin käyttää kankaan niin hyvin kuin mahdollista. Esimerkiksi halusin mekkoon pidemmät hihat, mitkä pussitin kuminauhalla.

Lisäksi halusin pidemmän helman: kokoon 42 sain kolmesta metristä riittämään yhteen ylimääräiseen helmasalsaan. Tykkään.

Muita muutoksia kaavaan en tehnyt, koska ei ollut tarpeen, vaan kaava istuu minulle jopa olkapäiltä.

Helman rypytyksistä huolimatta, mekko oli myös melko nopea ommella, koska siinä ei ole erityisiä yksityiskohtia. Pukemisen helpottamiseksi taakse pääntiellekin tuli vain halkio ja hakanen, joten aikaa ei mennyt nappeihin tai vetoketjuihin.

Runsaasta helmasta huolimatta, valuva viskoosimekko sujuu hyvin neuleiden alle. Tässä kuvassa vuosia, vuosia sitten Novitan Kaisla-nauhalangasta neulomani kitin värinen kesäpaita. Se on jo melko rouhea ja nuhjaantunutkin, mutta semmoisella hyvällä tavalla, etten raaski siitä luopuakaan.

Tästä mekosta tuli sellainen fiilis, että sain pitkäikäisen kaverin moneen tilanteeseen. 🙂

Mereen-jemmat

Osallistuin Mereenin ompeluhaasteeseen. Haasteeseen tuli osallistua ompelemalla jotain jemmassa olevista Mereenin kankaista uusien sijaan. Hih, onneksi jemmoistani sellastakin löytyy. 😉 Totuuden nimissä vielä vähän jäikin…

Mutta asiaan: kahdella trikoolla lähdin haasteeseen mukaan. Toinen oli tämä Merenpohja-trikoo. Olen jo aikaisemmin todennut, että tämä on yksi lempikuoseistani. Yksi syy siihen löytyy, että aihe on minulle hyvinkin läheinen, sillä meri nyt vaan on niin ♥.

Toinen syy suosiooni on se, että – kuten olen jo aikaisemmin todennut – kuosia ei tarvitse kohdistella, koska kuviot soljuvat mutkattomasti saumoista huolimatta. Sehän säästää kangasta ja aikaa, kun ei tarvitse pähkäillä kuvioiden kohdistamista.

Ennen Merenpohjan leikkaamista, testasin PuuhakasPajan Ellen-paitulikaavan Kangaskapinan yksivärisellä trikoolla. Ihana kaava, missä on valmiina kaksi hihavaihtoehtoa, yllä kuvassa oleva ja toinen lyhyempi tampillinen. Testiversioni väri, vaalea laventeli, ei vain oikein miellytä, vaikka se on minun talvivärejäni ja taitaa olla nyt kovin trendikäskin. Kokonaisuus on vaan liian yöpaitamainen.

Mutta Mereenin trikoossa oli tarpeeksi särmää, jotta kaava toimii. Hyvä tuli! Tämä on yhtä ihana kuin PuuhakasPajan Pinja-huppari eli tästä taitaa tulla uusin lempikaavani.

Muutoin tein ihan kaavan mukaan, mutta venytin hihoja noin 20 senttimetriä pitemmäksi. Ne voisivat olla hieman kapeammat, mutta toisaalta tuollaisenaan ne on helppo kääriä kyynärpäille.

Paituli-kaavaan kuuluu myös taskut, mutta jätin ne nyt pois, koska paitulia on tarkoitus pitää neuletakkien alla.

Toinen jemmani oli Ruma ankanpoikainen -trikoo, millä kokeilin PaaPiin kaavakirjan Putous-paidan toimivuutta.

Toiveissani oli, että saisin myös lyhyemmän paidan neulatakkien alle pidettäväksi. No, lähellä ollaan, muttei ihan, sillä kaava on hippasen liian pieni olkapäistä. Olen siis kovin harteikas, joten tämä ei yllättänyt. Toki vähän harmittaa, koska muuten paita istuu todella hyvin. Ainoastaan se kiristää hieman olkapäiden korkeimmalta kohdalta eli hihoissa noiden sinisten ankkojen nokkien kohdalta, minkä vuoksi pääntie nousee herkästi korviin.

Istuvuusongelma ei kylläkään tule esille neuletakin alta, joten voi olla, että tämä paita menee tällaisena. Mutta seuraaviin pitää tehdä muutoksia. Tosin en vielä oikein tiedä, mitä tulee muuttaa ja miten mahdolliset muutokset vaikuttaa muihin mittasuhteisiin: miten suurentaa hihaa kuitenkaan suurentamatta muita mittoja. Hmmm, tätä joutuu kyllä miettimään ja opiskelmaan. 😀 Vinkkejä?