Avainsana: ompeleminen

Käsityöt

Tilaihme-olkalaukku

by MaarItseLeave a Comment on Tilaihme-olkalaukku

Parisen viikkoa sitten ompelukerhossani ommeltiin yhdessä Onnistuvan Tilaihme-laukkuja. Kyseinen laukku on kaavoitettu kolmeen eri kokoon, joista minä ostin kaikista suurimman W&W-version (Work and Weekend). Se on kaavoitettu työ- ja viikonloppukäyttöön. Reilun kokoisen laukun koot ovat: 46 cm leveys, 34 cm korkeus ja 12 cm syvyys.

Laukun ompelu jännitti, koska en ole aikaisemmin tehnyt näin suurta laukkua. Ajatukset pyöri vetoketjun ja kulmien ompelussa, materiaalien paksuuden käsittelyssä ja tukimateriaalien riittävyydessä. Ennen kaikkea hermostutti, kuinka tarkkaan saan kaikki osat leikattua, jotta päällinen ja vuori yhdistyisivät sujuvasti. Että huh heijaa… Mihin sitä tuli taas itsensä pistäneeksi.

Muutamat jännityksen aiheet osoittautuivatkin melkoisiksi haasteiksi, mutta lähdetään liikkeelle onnistumista.

Näyttävä laukku syntyi vakosametista, afrikkalaisesta puuvillasta (?), puuvillapalttinasta ja valmiista laukkuremmistä. Tukikankaana käytin tavallista puuvillapohjaista tukikangasta ja Eurokankaasta saatava liimapintaista laukkuhuopaa. Tavallista tukikangasta tarvitsin samettiin, koska siinä oli hieman joustoa. Silitin sen ensin kiinni koko kappaleelle ja sitten laukkuhuovasta ohjeen mukaiset osat ilman saumanvaroja. Laukkuhuovalla tuin myös vuorin. Tällä tuen määrällä koen, että hyvä tuli.

Ennen ompelua pitikin tehdä paljon valmisteluja. Tukikankaiden kiinnittämisen lisäksi oman aikansa ottivat myös sisätaskujen ompelut sekä kuminauhat läppärille ja juomapullolle. Ylläolevassa kuvassa on nähtävissä vuorin päällitasku ja alakuvassa vetoketjullinen tasku ja läppärin kuminauha. Lisäksi taskun vetoketjun yläpuolella on pieni karabiinilukko esimerkiksi avaimille, mitkä voi halutessaan sujauttaa vielä taskun sisälle.

Kaikki edellä onnistui hienosti, jopa sivulle tulleiden D-lenkkien kiinnittäminen, vaikka niiden kohdalla kangasta ja laukkuhuopaa oli monin kerroin ommeltavana.

Mutta sitten oli vuorossa vetoketjun ompelu. Sitä hinkkasin useamman kerran edes takaisin, purin ja ompelin. Lopulta sain sen ommeltua kiinni kaarevaan ylälippaan jokseenkin siedettävästi, niin annoin olla. Se menee kuitenkin kivuttomasti kiinni ja auki, niin silloinhan se täyttää tehtävänsä. 😀

Tuskastuin vetoketjun ompelusta kuitenkin niin paljon, että en edes yrittänyt ommella koneella vuoria ja päällistä toisiinsa kiinni. Sen sijaan ompelin hela hoidon käsin, koska halusin niin kovasti saada laukun valmiiksi enkä tärvellä siihen asti tehtyä huolellista työtä yhtään enempää. Menihän siihen toki aikansa, mutta eipä ole sisällä eikä päällä rytyn ryttyä.

Ja tulihan siitä kaunis. Ja toimivan kokoinen koululaukuksi, kuten halusin. Ja kaikesta jännityksestä toipuneena sisuunnuin, että täytyy tehdä vielä toinen, sillä minuahan ei vetoketjut pelottele. 😉

Tulevaa viikkoa varten pakkasin sinne mukaan muun muassa tämän projektipussukan puuvillalankoineen.

Vyökin tulee tarpeeseen, sillä ensi viikolla pääsen opettelemaan pirtanauhan tekemistä. Sekin jännittää, mutta ihan vaan mukavalla tavalla. 🙂

Käsityöt

Inspiraatiota itse tehtyihin joululahjoihin

by MaarItseLeave a Comment on Inspiraatiota itse tehtyihin joululahjoihin

Marraskuu taitaa olla kiihkeintä joululahjojen tekoaikaa, mikä näkyy blogin tilastoissa. Tiettyjen vanhojen postausten klikkausten vuoksi kokosin niistä muutamia muistilistaksi. Osa niistä on siltä ajalta, kun aikani riitti blogijoulukalenterin (blogijoulukalenterit 2020 ja 2021) tekemiseen. Se oli hauskaa puuhaa ja samalla taidot lisääntyi kuin tuli tehtyä kaikenlaista pientä näpertelyä, mikä ei muutoin ole my cup of tea.

Loppuun lisäsin myös uutta sisältöä. Se ei ole varsinaisesti lahjaidea ole eikä edes kovin yksityiskohtainen ohjekaan, mutta kun tuli kässäopintojen takia tehtyä…

Eli koulutehtävänä piti suunnitella neuletyyny ja kirjoittaa ohje siihen. Minä käytin mm. laukkuompelunjämiä tähän tehtävään, joten jos ei ohjeeni avulla samanlaista synny, niin ehkä siitä saa kuitenkin inspiraatiota omien jämämateriaalien käyttöön. Lopussa kuvan alla siis linkki, mistä pääset ohjetta katsomaan.

Neulevinkit:

  • Rohkelikko-kaulahuivi ja -pipo: Pari vuotta sitten neuloin kummitytölle lahjaksi tämän setin, mikä on ilmeisesti ollut monen muukin toive klikkausten perusteella. Setti oli varsin onnistut väriensäkin suhteen, mutta harmillisesti niitä ei ole enää Sandes Garnin Smart-langan värikartassa. Osaisitko vinkata, mistä langasta löytyisi sopivat värit? Laitettaisiin postausta klikkaaville vinkit eteenpäin, jotta pienet Potter-fanit saisivat mieluisat lahjansa. ♥
  • ♥villasukat : Nämä ovat niin söpöt! Postauksessa epäilin, kestääkö Uunimiehen käyttöä, niin voin nyt kertoa, että ovat kestäneet.
  • Neulottu tonttulakki: tämän postauksen klikkaajat ovat varmaan hakeneet sellaista ihmisen päähän sopivaa lakkia, mutta yllätys, tämä ohje onkin pienen pienen tontun päähän. 😀
  • Oslo-pipo: Ei taida olla Oslo-pipoa voittanut, niin ahkerasti siihen liittyvät postaukseni saavat huomiota. Luulin omani neuloneeni jo buumin mentyä ohitse, mutta kuinka väärässä olinkaan. Nykyään suositun pipon ohjeen saa myös suomeksi. Ilmeisesti ohjetta on muokattu myös sujuvammaksi alataiteen osalta. En ole varma, miten se nyt menee, kun jostain syystä en saanut auki suomenkielistä ohjetta Ravelryssä.

Ompeluvinkit:

  • Silityskinkku ja –Rulla: Nämä ovat osoittautuneet tosi käteviksi apureiksi. Suosittelen!
  • Ommellut tumput: tässä toinen henkilökohtainen suosikkiompelus! Myös nämä ovat tälläkin hetkellä usein käytössä, tuulenpitävät ja lämpimät.
  • Solmupanta: tämä postaus on ollut lukijoiden suosiossa.

+ Ommellisen sivuilta, kaavoista, löytyy nykyisin ilmaiset kaavat ja ohjeet merinovillaiselle kaulurille, kämmekkäille ja lapasille. Itse en ole niitä kokeillut, mutta uskoisin, että ne ovat taattua Ommellista eli jos tarvitset nopeita ja pieniä ommeltavia pakettiprojekteja, suuntaa sinne.

Mutta muutoin vinkkini olisi tässä. Alla on vielä linkki neulatyynyyn. Viimeisimmät valmistuneeni ovat Onnistuvan Tilaihme-laukku ja Alafosslopista auki-leikattu eli steekattu neuletakki, niin siinäpä on tulevien postauksieni aiheet. Palataan!

https://www.canva.com/design/DAGWjBu-keo/K1UizoynbgOPiOWIrMsr4g/edit?utm_content=DAGWjBu-keo&utm_campaign=designshare&utm_medium=link2&utm_source=sharebutton

Käsityöt

Excited State

by MaarItseLeave a Comment on Excited State

Pääsin jälleen Tauko-lehden Make and Share -ryhmään eli sain valita tänään ilmestyneestä lehdestä, numero 12:sta, kaavan etukäteen ommeltavaksi. Tämän kertaisen lehden sporttikaavoista valitsin Marja Niemen suunnitelman Excited State -topin, koska siihen oli mahdollista ommella vuoriksi urheiluliivit. Minulla on tämän tyyppinen ostotoppi, mikä on kiva kesällä, mutta alkaa olla jo käyttönsä päässä.

Toppikaava sisälsi useamman eri toteutusvaihtoehdon: (1) kapeampi tai leveämpi helma, (2) integroidut urheiluliivit vahvemmalla tai kevyemmällä tuella sekä (3) toppi puhelintaskulla tai ilman.

Minä päädyin leveämpään helmaan, koska hieman pelotti esitellä urheilutoppia somessa. Päätin testata ensin tällä armollisemmalla versiolla, jotta kokovalinta menee oikein enkä päädy tänne pinkeänä puumana. 😉 Pelkoni taisi olla turha, sillä mittataulukon ja väljyyssuosituksen mukaisesti valittu koko vaikuttaa oikealta. Saatan seuraavaan toppiin kuitenkin piirtää kaavan niin, että kädentien piirrän yhtä kokoa pienempänä. Toisin sanoen ympärysmittanani ovat mittataulukon mukaiset, mutta lyhyenä ihmisenä, korkeussuunnassa mitat ovat – usein tämän tyyppisissä topeissa – minulle liian pitkät.

Mittasin kädentien korkeuden ennen kankaan leikkaamista, mutta siitäkin huolimatta se oli mielestäni sovitusvaiheessa, ennen huolitteluja, liian korkea. Siinä vaiheessa tein huonon korjausliikkeen eli yksinkertaisesti leikkasin useamman senttimetrin pois ja ompelin olkasaumat uudelleen kiinni. Sehän itsessään ei ole vielä virhe, mutta kaavoissahan on merkattuna yleensä se optimaaliset kohdat, mistä lyhentää, pidentää, kaventaa tai leventää mallia, jotta oikeat mittasuhteet säilyvät. Näinpä. Tein siis lyhennykseni niin sanotusti väärässä kohdassa ( ja ehkä otin pois liikaakin ), minkä vuoksi kädentien kaarretta olisi pitänyt muotoilla uudestaan. Tästä oikotie onneen -ratkaisustani johtuen topin päälliosa nousee hieman ylöspäin, kuroutuu kohti pääntien ja kädenteiden tikkauksia.

Liiviosan ompelin vahvistettuna samalla lycralla, mistä ompelin koko topin. Musta vuoriosa on Coolmax-kangasta, mikä soveltuu urheiluasuihin ja alusvaatteisiin pitäen ihon kuivana ja viileänä. Vihreä kuminauha on pehmeää vyötärökuminauhaa NuppuPrintiltä. Liiviosa oli helppo ommella, mutta toki vaati ohjeiden tarkkaa seuraamista. Se vaati eniten aikaa koko topin tekemisen suhteen, mutta oli vaivan arvoinen. Tokikaan se ei mielestäni anna raskaalle povelle sellaista tukea, mitä nopeampitempoisempi liikunta vaatii, mutta on mukava lisä.

Puhelintaskun paikka olisi ollut ylhäällä takana, keskellä paininjanselkää. Marja oli suunnitellut sen siihen, koska hän oli huomannut, että selkätaskussa puhelinta ei juurikaan huomaa liikkuessa.

Ymmärrän täysin Marjan ajatuksen ja aion tuon nerokkaan idean vielä toteuttaa. Nyt kuitenkin halusin vain testata kaavan istuvuuden ja tehdä mahdolliset korjaukset, jotta voin tehdä myöhemmin toisen topin paremmasta kankaasta. Tämän eläinkuosillisen lycran ongin Eurokankaan palalaarista, mistä johtuen kankaan laadusta ja käyttöiästä ei ole taetta. Kaiken lisäksi olen epävarma, onko tämä kuosi ihana vai ihan kamala, niin vetoketjullisen taskun ompeleminen liukkaaseen lycraan ei tässä kohtaan tuntunut vaivan arvoiselta.

Osallistuminen toistamiseen Taukon haasteeseen oli yhtä mukavaa kuin ensimmäinen kerta, mistä tein edellisen postauksen. Mukavaa on olla muiden mukana tirkistelemässä etukäteen, millaisia kaavoja on tulossa ja mahdollisesti vielä uutta oppimassa. Ilmapiiri on kannustava ja rento. Ompeluaikaakin on runsaasti (molemmilla kerroilla taisi olla viisi viikkoa).

Vaikka kiireettömyys on tervetullutta, reipas ompeluaika näyttää tuudittavan minut ajatukseen, että ehtiihän tässä… Niin kävi ensimmäisellä kerralla ja taas toistamiseen. Ompeleminen ei ole se ongelma, vaan kuvaaminen. Nähtävästi sitä venytän aina viime tippaan, niin sitten kuvat pitää ottaa pakotettuna säässä kuin säässä: viime kerralla oli varmaan kevään kylmin päivä ja eilen kuvia ottaessa tuuli ihan hirveästi. Mutta oli sentään lämmin. 😄Männikön suojassa saatiin edes muutama kuva otettua helma jokseenkin suorassa.

Käsityöt

Dyad-mekko

by MaarItseLeave a Comment on Dyad-mekko

Pääsin mukaan Tauko-lehden Make and Share -ryhmään eli sain valita tänään ilmestyneestä lehdestä, numero 11:sta, kaavan etukäteen ommeltavaksi. Valinta oli vaikea, koska hyviä vaihtoehtoja oli monia. Loppujen lopuksi valitsin Dyad-kietaisumekon, jonka on suunnitellut Alyssa Marcheleta.

Valintaani vaikutti se, että olen suunnitellut kietaisumekon ompelemista jo kauan. Tässä oli siis hyvä tilaisuus tehdä haaveesta totta. Päätöksen kruunasi vielä se, että Dyad ei ole mikä tahansa kietaisumekko, vaan se on vielä käännettävä, joten voin pitää sitä päälläni joko koko mustana tai paisley-kuosisena.

Mutta ei siinä vielä kaikki, vaan mekko on käänteinen myös etu- ja takakappaleittensa puolesta. Tästä syystä pääntie on takaa melko matala, koska sen voi kääntää myös etuosaksi ja solmia nauhat selän sijaan vatsan puolelle. Melko kätevää! Neljän vaihtoehdon lisäksi kauluksia voi käännellä, niin saa vielä lisää vaihtelua.

Ihastuin tässä mekossa myös siihen, että tämä käy hyvin kerrospukeutumiseen. Esimerkiksi viileänä päivänä tämän kanssa voin pukea päälleni trikoisen mekkoni (Ommellisen Hulmuhelma). Suunnitelmissani on tehdä tälle kaveriksi vielä myös mustat leveälahkeiset housut ja vihreä poolo.

Koska vaihtoehtoja eri kerroksiin löytyy, niin tästä kesämekosta taisi tulla koko vuoden mekko. Mietin myös sitä, miltä mekko näyttäisi lyhempänä, toimisiko ihan liivi-mitassa, jos sellaisen kokeilisi sorvata…

Mekon moninaisuutta olisi ollut kiva esitellä kuvien kera, mutta juuri sinä päivänä, kun ehdimme kuvaamaan, oli sisällä liian hämärää ja ulkona taas kylmä. Kesken kaiken vihmoi vähän luntakin ja vettä, niin sillä ilmeeni on hieman kärsivä. 😀 Tästä syystä pidän visusti Dyad-mekkoni päällä vain tällä yhdellä tavalla enkä alkanut sitä kääntelemään, mutta niitäkin kuvia muiden mekoista löytyy Tauko-lehden sivuilta, täältä klik.

Syksyisen kalseasta kevätsäästä huolimatta, on se kesä sieltä tulollaan. ♥

Mekkoni tein ohuesta kuviollisesta popliinista sekä mustasta struktuuriviskoosista. Valitsin koon mittataulukon mukaan ja tämä koko 4 oli minulle sopiva. Ompelin muutoin ohjeen mukaan, mutta siirsin laskoksia – jotka eivät kuvistani tosin erotu – hieman ylemmäksi sopimaan paremmin mittasuhteisiini. Samoin tein kietaisunauhoille, jotka jäivät tosin pituutensa suhteen minun makuun hieman lyhyiksi. En saa niitä tällä pituudella solmittua kovinkaan nätisti.

Mekon myötä opin myös uuden taidon, tehdä itse joustamattomasta kankaasta kanttinauhaa. Sitä piti tehdä melkoinen määrä. Itse tehdyn kanttinauhan olisi voinut korvata ostetulla, mutta en löytänyt mistään riittävän leveää. Onneksi, sillä nyt tuntuu tosi kivalta, että mekko on täysin minun itse tekemäni. Kanttinauhan tekeminen ei kuitenkaan vienyt ihan hirveästi aikaa ja sain siihen käytettyä mustaa pestyä puuvillaa, mitä oli jäänyt pieni jämäpalanen muilta ompeluilta.

Haastavin kohta mekossa taisi ollakin kanttinauhan ompelu mekon reunaan ja hihoihin, mutta hyvin silitettynä ja neulattuna myös se onnistui. Kaiken kaikkiaan tästä tulikin kovin hyvä mieli, osallistumisesta, tekemisestä ja valmiista mekosta kaikkinensa. ♥