Huh, nyt se on valmis! Nimittäin pari vuotta sitten kesällä aloittamani pussukka, mikä oli hyvää vauhtia pölyttymässä ikuisuusprojektiksi.
Pussukan kuvio on Molla Millssin suunnittelema. Bongasin sen aikoinaan Pinterestistä, vaikka minulla on kolme Virkkuri-kirjaankin. Ne eivät vaan sattuneet olemaan aikoinaan mökillä mukana, kun innostuin tätä tekemään. Langat olivat Catania ja koukkuni 2,5 mm.
Ajatuksissani oli tehdä pussukasta huomattavasti korkeampi, mutta langat näyttivät uhkaavasti loppua eikä oikein intoakaan enää ollut. Ihan hyvänkokoinen tästä kuitenkin näinkin tuli, kuten esimerkiksi meikkipussiksi. Kokoa tällä on noin 21 * 24 cm.
Vetoketjun ompelu ja vuorittaminen ei ole koskaan ollut kovinkaan hauskaa puuhaa, mutta nyt onnistuin sen kanssa Sormustin-blogin Annin ohjetta mukaillen melko mutkattomasti. Annin ohje löytyy Kotilieden nettisivuilta täältä, klik.
Vuorin tein itse painamastani kankaasta, pienestä jämäpalasesta.
Pohjan ompelin kiinni ihan vain suitsait ompelukoneella.
Siinä missä tavan virkkaaminen on nopeaa, kirjovirkkaaminen vaatii keskittymistä minulta ehkä liikaakin. Sillä kai tämä projekti venyi näin kauan. Mutta aina kuitenkin ihastun uudelleen ja uudelleen tähän tekniikkaan, niihin pintoihin ja kuviohin, mitä tällä voi saada aikaiseksi, niin innostun ja haksahdan aloittamaan uuden. Näin kävi nytkin, sillä mielen päällä on jo seuraava söppänä kärsimysprojekti. 😀
Virkkasin käyttämättä jääneestä neulepuserosta rennon kesäkassin. Mitään valmista ohjetta minulla ei ollut, vaan somesta katselin inspiraatiokuvia.
Alunperin ajattelin tehdä aivan erilaisen laukun, mutta ensimmäisen neliöni virkattua ymmärsin, ettei lankani riittä siihen haaveeseen. Joten surffailin lisää, ja löysin Blueprintin Boho Market Bag -ohjeen. Jo virkattu neliö sopi siihen malliin kuin nakutettu, joten jatkoin sillä idealla. En kuitenkaan vaihtanut neliöideni mallia ohjeessa olleeseen, vaan jatkoin jo aloittamallani helpolla pitsineliöllä. Niitä tein kaksi ja pohjaneliöksi vielä neliön pelkillä kiinteillä silmukoilla. Niihin ohjeet katsoin Melody Griffithsin 201 ideaa pieniin ja suuriin virkkaustöihin. Yhden neliön koko oli noin 40 cm * 40 cm.
Sen jälkeen vahvistin kassin suuaukkoa virkkaamalla siihen ensin rivin kiinteitä silmukoita ja toisen rivin kiinteitä silmukoita, joden välissä on pompuloita.
Viimeiseksi virkkasin kassiin hihnan kiinteillä silmukoilla. Hihnan pituus on reilut 10 senttimetriä.
Tadaa, siinä se on!
Kassi vaikuttaa jämäkältä ilman vuortakin, mutta toisaalta se on helppo näin suoranmalliseen lisätä, jos tarve tulee.
Kassilla on painoa noin 350 kilogrammaa ja lankani oli siis Novitan vanhaa nauhalankaa, Kaislaa. Virkkuukoukkuni oli 3,5 mm.
Tämän vuoden luetuimmiksi käsityöpostauksiksi nousivat nämä kymmenen, jotka tiivistin, ei paremmuuden, vaan aiheen mukaan seuraavanlaisesti: mekot, Lotta-tunikat, neuletakit, kirjovirkkaus ja pipot. Lopussa myös mietteitä tulevasta vuodesta, siihen liittyvistä käsityöhaaveista ja -suunnitelmista.
MEKOT
Kaksi vuotta sitten aloittaessani tätä blogia ja ompeluharrastustani päädyin monen pettymyksen jälkeen ompelemaan vain helppoja, ns. yhden pisteen malleja, koska mikään muu ei harmikseni onnistunut. Siitä johtuen usein ajattelin lopettaa koko harrastuksen: erityisen ylivoimaiselta tuntui sopivien kaavojen löytäminen ja/tai kaavojen muokkaaminen.
Lopulta kuitenkin onnistuin muokkaamaan muutamaa kaavaa itselleni sopivaksi, ja siitä se sitten lähti. Yksi onnistunut oli Ottobren Relaxed-mekkokaava, millä olen tänäkin vuonna ommellut useamman mekon. Luetuimpia niistä ovat olleet kesäksi tehdyt lettimekot sekä syksyinen arkimekko ja tummempi kukkamekko (vaaleanvihreä kukkamekko on tehty Suuri Käsityö -lehden Peura-tunikaa pidentämällä).
Kuluneen vuoden luetuimpien postauksien joukkoon nousivat myös postaukseni Lotta-tunikoista, joiden frillahihojen viimestelyyn opettelin käyttämään ompelukoneen päärmäysjalkaa. Voi vitsit, mikä vekotin! Tämmöisiä pitää hankkia lisää… 😀
Kymmeneen luetuimpaan postaukseen sisältyi myös pari neuletta: toinen on pitkä harmaa villatakki Seitsemän Veljestä -langasta ja toinen kesäisempi neuletakki on Lystig Yarnin merinosta. Ne molemmat on kudottu saumattomasti ylhäältä-alas, mutta harmaa on tehty steekkaamalla eli auki-leikkaamalla. Se olikin ensimmäinen kerta, kun saksin valmiin neuleen auki: hui, kuinka jännittävää se olikaan!
Lystig Yarn -langalle en puolestaan meinannut löytää riittävän yksikertaista mallia, missä ihana Monday Funday -väri olisi edukseen ja ohjeen neuletiheys vastaisi langan suositusta. Viimein keräsin rohkeuteni ja opettelin laskemaan mallitilkuista kertoimen, minkä avulla muutin Rosala-ohjeen vastaamaan lankaani. Näin sain kuin sainkin neuletakin kesäksi valmiiksi, ja varsin ihana siitä tulikin!
Myös alkukesästä valmistunut jäätelölaukkuni on saanut alkunsa jo kesän 2017 Neulefestareilta, jolloin osallistuin Molla Millsin popcorn-virkkauskurssille. Siellä opetelteltiin siis virkkaamaan tuota kolmiulotteista jäätelökuosia, mikä löytyy Mollan Kurittomat Kuosit -kirjassa limupussin muodossa.
Yleensä en innostu mistään trendeistä, en ainakaan ensimmäisten joukossa, mutta tämän talven must have pipo, The Oslo Hat, kolahti. Senkin suhteen luulin olevani jälkijunassa, että kaikki muut olivat jo sen kutoneet, mutta monista kyselyistä ja klikkauksista päätellen olin väärässä: niin itselle kuin isälle kudotut pipot ovat olleet ehdottomasti tämän vuoden luetuimmat postaukset.
Kolmas suosittu pipopostaus liittyi Pipo-otuksen järjestämään Vuodenaikahaasteeseen. Se oli sellainen matalan kynnyksen haaste, sillä haastepostauksia, haastetöitä, tuli tehdä kunkin vuodenajan mukaisesti vain neljä. Aluksi se tuntui kaltaiselleni haastehamsterille melko vähäiseltä määrältä, mutta näin vuoden lopussa, määrä oli riittävä: arkivaatteiden ompelulta ei aikaa olisi enempään riittänytkään.
Tämän vuoden jälkeen helppoja, nopeasti valmistuneita arkivaatteita – mekkoja, leggingsejä ja paitoja – minulla alkaakin olla riittävästi, joten ensi vuonna aion hidastaa tahtia ja keskittyä opettelemaan vaikeaksi kokemiani asioita (kuten vetoketjun ompelu, napinläpi jne). Lisäksi kaapistani puuttuvat yksiväriset vaatteet, koska ompeluharrastukseni myötä tyylini on selvästi muuttunut kirjavammaksi kuoseiltaan. Joten jatkossa tulee olla harkitsevaisempi, että se mitä teen, sopii jo olemassa oleviin vaatteisiini, sillä monen kirjavia kuoseja on vaikea yhdistää toinen toisiinsa.
Ja mitä ompelun lisäksi muihin käsitöihin tulee, niin muutaman kirjontatyön olen jo aloittanut ja tämän kesän Neulefestareilta sain brioche-kipinän jajaja…. Aika ei tule pitkäksi siis ensi vuonnakaan. 😀
Joko sinä olet ensi vuoden käsitöitä suunnitellut?
Craft Candidate -blogissa on Keskeneräisten keskiviikko -postaussarja, missä Teresa esittelee niin omia kuin muiden keskeneräisiä töitä linkitysmahdollisuuden kautta. Tarkemmat tiedot tästä kuukausittaisesta postauksesta löydät täältä, klik!
Tällä kertaan postaan vain heinäkuussa aloitetuista lankakässäilyistäni, sillä ompelutyöt näyttävät valmistuvan ja vaihtuvan niin tiuhaan, ettei niitä kannata erikseen mainita. Ei ainakaan nyt, kun teen helppoja arkivaatteita töitä varten.
Kesäkuun lopulla löysin puuvillalankavarastoni, joista päätin virkata ainakin toilettipussukan, koska olen tässä jo jonkun aikaa kuljettanut niin meikkini kuin shampoot yms. minigrippusseissa. Entiset ovat siis menneet rikki enkä ole suostunut ostamaan uusia, koska kaappini ovat täynnä sopivaa materiaalia niiden tekoon. Mutta se tekeminen on vaan jäänyt ja jäänyt…
Nyt vihdoin ensimmäinen aloitettu. Tämä on siis kuviovirkattu kiinteillä silmukoilla, joten työ etenee melko hitaasti, mutta jälki on mukavan siistiä ja tiivistä. Kuvio on Molla Millssin suunnitelma, ja Pinterestistä bongattu, sillä eihän minulla ollut – kuten ei yleensäkään – mökillä mukana kolmea Virkkuriani, kun ajatus tällaisesta tuli.
Puikoilla puolestaan on ylhäältä-alas kudottava Kirrmaerin Icefields-neuletakki. Alunperin tästä Opus-langasta piti tulla Neulistin Dre. Tuosta mallista hehkutin Neulefestareiden jälkeen, että se oli minulle kuin match made in heaven. Muutin kuitenkin mieleni, koska tarvitsen elokuun alussa oleviin merenrantahäihin kapeamman ja lyhyemmän neuleen. Dreen ehdin kutomaan myöhemminkin.
So far, so good… Helteiden takia takki on edennyt kuitenkin vasta yläosan verran. Nyt pitäisi erottaa hihat vartalosta ja kutoa vauhdilla, että tämä ehtii häitä varten.
Onneksi ohje on selkeä. Lisäksi luotan siihen, että Kirrmaierin mitoitus sopii minulle yhtä hyvin kuin aikaisempi hänen ohjeella tehty Mountain High. Ilmeisesti helteetkin kohta loppuvat, joten nyt vain pitää tikutella mennemään, että ehdin saada tämän ajoissa valmiiksi. Heh, mekkoa en noita juhlia varten tosin ole vielä aloittanutkaan, että pitäisikö ensin keskittyä siihen.
